Lockheed Martin F-35A Lightning II -häivehävittäjät nousivat ilmaan tiistaina 11. helmikuuta ja käynnistivät valmistajan esittämän suorituskyvyn tosittamisen Suomen ehdoilla. Neljäntenä  HX Challengessa vuorossa olevaa hävittäjää on kuvattu maailman kalleimmaksi aseohjelmaksi, vikasimulaattoriksi, mutta myös muihin nähden ylivoimaiseksi koneeksi.

“Siirrymme HX Challengessa nyt yhdysvaltalaiskandidaattien pariin. Heidän kanssaan toimitaan FMS -kauppasääntöjen (Foreign Military Sales)  mukaisesti”, kertoi HX-hankkeen johtaja ja Ilmavoimien operaatiopäällikkö eversti Juha-Pekka Keränen.

FMS-kaupassa Suomi ei osta suorituskykyä suoraan hävittäjävalmistajalta vaan Yhdysvaltain hallinnolta sen myötämän vientiluvan mukaisesti.

Samalla, kun HX Challenge etenee analysoidaan myös HX-hankkeeseen osallistuvan viiden valmistajan toisen RFQ-tarjouskierroksen (Request for Quotation) vastauksia. Edellisten lisäksi käynnissä on vielä neuvottelukierros kevään 2020 aikana.

Kiirettä siis riittää ennen tämän neuvotteluvaiheen päätteeksi vuoden 2020 loppupuolella pyydettävää lopullista BAFO-tarjousta (Best and Final Offer).

HX Challengessa haetaan tarkkoja arvoja seuraavaan arviointivaiheeseen eli tuleviin virtuaalisimulaatioihin ja laajaan sotapeliin. Niissä selvitetään hävittäjien menestymistä taistelussa sekä selviytymiskykyä suomalaisissa olosuhtessa. Sotapeleihin halutaan lähteä todennetun datan mukaisilla arvoilla.

Atlantin takaisen suurvallan sotateollisuuden ensimmäisellä hävittäjäkandidaatilla eli Lockheed Martin F-35A Lightning II -hävittäjällä oli edessään haasteellinen toimintaympäristö, koska pilvikatto laittoi elektro-optiset sensorit tiukalle.

“Sääolosuhteet vaihtelevat, voimme vaihtaa testipäiviä ja paikkoja joustavasti. Suunnitellusti käytössä on myös varapäiviä sekä varaviikko. Olemme valmiita jatkamaan seuraavan kandidaatin eli F-35 Lightning II:n kanssa”, totesi HX Challenge tapahtuman johtaja, Satakunnan lennoston komentaja eversti Aki Heikkinen mediatilaisuuden aluksi 10. helmikuuta.

 Pirkkalan mediapäivään tervehdyksensä toi myös Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Robert Pence. Hän totesi olevansa ylpeä siitä, että Yhdysvallat on mukana HX-hankkeessa kahdella hävittäjävaihtoehdolla. Jatkuvan vuoropuhelun lisäksi HX-hankkeessa on Pencen mukaan hyvä tilaisuus syventää yhteistyötä mm. tutkimuksen ja tuotekehityksen saralla.

Suurlähettiläs toi julki myös Suomen vuoden 1939 hävittäjähankinnan, jonka myötä Yhdysvalloista hankittiin 44 Brewster-konetta. Suomi hankki tuolloin Brewster Model 239 -hävittäjiä, jotka koottiin Ruotsissa Saabin Trollhättanin tehtaalla.

 “Suomi päättää asioistaan itse. F-35 ei ole NATO:n hävittäjä. Kyseessä on amerikkalainen lentokone, jota tarjotaan liittolaisille”, totesi Pence kysymykseen veisikö konetyypin valinta Suomen Natoon.

 

Häivehävittäjät saapuivat Pirkkalaan – sosiaalinen media hämäsi

Talvimyrsky toi haasteita hävittäjien siirtolennolle Yhdysvalloista ja jännitystä Pirkkalaan saapumisesta ylläpidettiin viimeiseen saakka.

Alunperin Arizonan Phoenixissä sijaitsevasta Luke Air Force Basesta kohti Suomea lähti neljä USAF:n F-35A -hävittäjää.

Niiden saapuessa Yhdysvaltain itärannikolle tuli eteen uusia haasteita. Syiksi kerrottiin talvimyrsky ja ilmatankkerin vikaantumisen aiheuttamat viiveet, joiden takia lähtö Atlantille suuntaamisessa venyi.

 Matkanteon jatkumista odotellessa sosiaaliseen mediaan jaettiin hieman tietoa hävittäjien matkanteon vaiheista. Esillä oli mm. kuvia, jotka osa lukijoista tulkitsi pysähdykseksi Kanadassa. Kuvissa lentäjällä oli päällä jääkiekkovarusteita ja hävittäjä oli umpijäässä hallissa. Kyseiset kuvat oli kuitenkin otettu jo koelentovaiheessa hävittäjän kylmätesteissä ja niitä oli esitetty medialle jo aiemmin.

Lopulta sunnuntaina 9. helmikuuta kaksi F-35 -hävittäjää nousi ilmaan Virginian Langleystä yhden USAF:n KC-135 turvin. Yksi tällainen ilmatankkeri kykeni haastatellun hävittäjälentäjän mukaan palvelemaan kahta F-35 -hävittäjää.

Sotilasilmailumääräykset ovat eri maissa erilaisia ja yksimoottorisen hävittäjän Atlantin ylitystä eivät rajoita siviili-ilmailun määräykset. Lentomatka kesti reilut 7,5 tuntia. Tuona aikana molemmat F-35 -hävittäjät kävivät tankilla kahdeksan kertaa. Reitti kulki pohjoisessa Grönlannin ja Islannin ylitse.

Meren yllä hävittäjien tankkeihin otettiin täydennystä aina kun polttoainetta oli kulunut noin 5000-6000 paunaa. Tankit haluttiin pitää mahdollisimman täynnä vikatilanteiden ja varakentälle yltämisen varalta.

 Kyseisenä päivänä Atlantin yli lensi itärannikolta lähtien peräkkäin kuitenkin myös kaksi KC-10 -ilmatankkauskonetta. Toinen koneista suuntasi eteläiseen Eurooppaan tai kenties tätäkin kauemmas. Siitä mitä koneita se siirsi Atlantin yli ei ole tietoa, sillä Yhdysvallat lennättää kalustoaan jatkuvasti ympäri maailmaa.

Kahden Langleyhin jääneen F-35-hävittäjän jatkosuunnitelmia ei kommentoitu muutoin kuin, että Pirkkalaan ne eivät tule.

Häivehävittäjien saapuminen Pirkkalaan jäi viime tinkaan. Sen seurauksena maanantaiselle mediapäivällä eli 10. helmikuuta suunniteltu HX Challengen avauslento jäi toteutumatta.

Syynä oli koelentäjien tarvitsema lepo siirtolennon jälkeen. Ensimmäisiä HX Challengeen liittyviä lentoja suunniteltiinkin sen takia vasta tiistaille.

Luvassa oli tiistaillekin kuitenkin vain yksi lentokierros, koska aikaero vaikutti yhä ohjaajiin. Pirkkalaan saapui tiistaina myös kaksi F-35 -koelentäjää, jotka olivat ylittäneet Atlantin Finnairin Airbus A330-koneella.

Ilmavoimien HX Challengen minimivaatimus kandidaateille oli kaksi konetta. Tämä siis täyttyi. Neljän F-35 -hävittäjän parven käytöllä olisi kuitenkin saatu tarkempaa tietoa useamman koneen verkottumiskyvystä. Pirkkalaan saapuneet hävittäjät olivat ns. Code 1 -kunnossa eli valmiina tehtäviin ilman vikoja.

Kaikki F-35 -hävittäjäversiot ovat yksipaikkaisia. Ilmavoimat saa kuitenkin varmistettua HX Challengessa osoitetut suorituskyvyt tehtävien tallenteista. Kaikkiaan 12 suomalaisohjaaja on koulutettu siten, että he saavat tarvittavat tiedot irti F-35:n suorituskykylennoista. Heillä on pääsy kaikkeen tietoon, jonka he jakavat Ilmavoimille.

Pirkkalan operaatioissa ei nähty jarruvarjon käyttöä. Kyseessä on lisävaruste, joka kehitettiin Norjan Ilmavoimien tarpeisiin.

Myös Suomi on kiinnostunut tästä takarungon yläpinnan muotosuojaan pakatusta järjestelmästä. Sen osalta Ilmavoimat on tehnyt suoraa yhteistyötä Norjan Ilmavoimien kanssa.

Jarruvarjo lyhentää laskumatkaa ja on tarpeen erityisesti hajautetussa toiminnassa maantietukikohdissa sekä kiitoteillä heikoissa kitkaolosuhteissa.

Norjalaislentäjien mukaan F-35:n jarruvarjo on merkittävästi parempi kuin maan nykyisissä F-16 -hävittäjissä. Erityisesti maakosketuksen jälkeinen suuntavakaus on parempi. Tähän vaikuttavat myös F-35:n kaksi suurta sivuvakaajaa.

Suomeen saapuneet häivehävittäjät oli normaalikäytännön mukaisesti varustettu neljällä runkoon kiinnitetyllä tutkaheijastimella eli ns. Lüneburgin linssillä (kuva alla). Niiden käyttö estää F-35 -hävittäjien todellisen tutkapoikkipinta-alan paljastumisen ulkopuolisille tarkkailijoille.

Myös HX Challengen liittyvillä lennoilla tutkaheijastimet oli kiinnitetty koneisiin. Häiveominaisuuksien tarkkoja vaikutuksia ei haluta paljastaa väärässä paikassa eikä väärään aikaan. Ominaisuuksia on kuitenkin esitelty Ilmavoimille toisessa toimintaympäristössä.

 

Hinta painuu alas ja käyttökustannukset perässä – riittääkö se silti?

 Ensimmäisten F-35-hävittäjien valmistuskustannukset olivat suunnattomat. Työtä on tehty, oppia saatu ja prosesseja kehitetty. Hinta on pudonnut ensimmäisiin koneisiin verrattuna jo 70 prosenttia ja käyrä näyttää edelleen alaspäin.

Nyt uusimmaksi hinnaksi F-35A -hävittäjälle kerrotaan LRIP 13 (Low Rate Initial Production) -valmistuserän osalta 79,2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Kyseinen erä on tuotannossa vuonna 2021. Sitä seuraavan LRIP 14 osalta hinnan kerrotaan olevan jo 77,9 miljoonaa dollaria.

 Lockheed Martinin Suomelle toimittama alkuperäinen tarjous sisälsi 64 hävittäjää. Pelkän tulevan yksikköhinnan osalta eli alle 80 miljoonaa euroa per kappale ne mahtuisivat Suomen hävittäjähankinnalle asetettuun 10 miljardin euron hintakattoon helposti.

Kyseinen rahasumma koskee kuitenkin kokonaisuutta, johon tulee mahtua uusien hävittäjien lisäksi asejärjestelmät ja muut järjestelmän vaatimat osakokonaisuudet kuten tukeutumis- , koulutus- ja huoltojärjestelmän sekä integroitumisen vaatimat johtamis- ja tietojärjestelmien muutokset sekä turvallisuuskriittisen infran rakentamisen. Lisäksi käyttökustannusten pitäisi olla nykyisten Hornet -hävittäjien tasolla.

Puola julkisti tammikuussa 2020 sopimuksen, jonka mukaan se hankkii 32 F-35A-hävittäjää 4,6 miljardin dollarin hinnalla. Kyseiseen kokonaispakettiin ei kuulunut esimerkkiksi aseistusta (Lue uutisemme aiheesta: Puola solmi aiesopimuksen 32 Lockheed Martin F-35A -häivehävittäjän hankinnasta).

Yhdysvaltain laivaston tilikauden 2021 budjetissa puolestaan on varauduttu 79 F-35C -hävittäjän hankintaan ja määrärahaa varataan 11,4 miljardia dollaria.

Puolan kokonaispaketissa yhden hävittäjän hinnaksi tulisi noin 143 miljoonaa dollaria ja Yhdysvaltain Merivoimien osalta yhden koneen kokonaishinnaksi tulisi noin 144 miljoonaa dollaria.

Tälläkin matematiikalla 64 häivehävittäjää jäisi hinnaltaan noin 9,2 miljardiin dollariin eli nykykurssilla noin 8,5 miljardiin euroon. Edellisten osalta ei siis ole tiedossa kaikkia kustannuksia mitä hinnat sisältävät, mutta ne antanevat suuntaviivaa hävittäjien hinnoista.

Nykyisten F-35-lentotuntihintojen kerrotaan olevan 35 000 dollaria. Lockheed Martinin mukaan eri toimenpiteiden jälkeen lentotunnin hinnan on määrä laskea vuoteen 2025 mennessä 25 000 dollariin. Nykyisten Hornetien lentotuntihinnaksi on arvioitu 10 000 euroa.

Luvut tuskin ovat vertailukelpoiset, sillä eri toimijoilla on erilaisia laskentapoja mitä kaikkea lentotuntihintaan huomioidaan.

 

Ongelmahävittäjä vai laaja testiohjelma mahdollisten vikojen havaitsemiseen

Lockheed Martinin häivehävittäjäohjelma on saanut paljon julkisuutta myös erilaisista vikaantumisista ja ongelmista koneen operoinnissa.

Edellämainitut ongelmat ovat liittyneen mm. lennonhallintajärjestelmään, häivepinnoitteen kestoon, DAS-kamerajärjestelmään (Distributed Aperture System) sekä lisävarusteena tarjottavan jarruvarjon toimintaan (Lue uutisemme aiheesta: Lockheed Martin F-35 -hävittäjien jarruvarjot eivät toimi luotettavasti Norjassa - uusi versio koelennoilla.

 Lähes viidensadan hävittäjän laivastolla eri toimijat havaitsevat vikoja ja puutteita nopeasti. Lockheed Martinin mukaan niitä on aktiivisesti korjattu ja yhtiön mukaan kaikki julki tulleet viat on korjattu tai korjaustoimet ovat käynnissä. Hävittäjän luotettavuutta on siten saatu parannettua laajasti käyttäjäkunnan antaman palautteen avulla.

Edellisen lisäksi Lockheed Martin on saanut kritiikkiä myös varaosatoimitusongelmista. Niitäkin on ratkottu ja osia on yhtiön mukaan entistä paremmin saatavilla. Luotettavuudenkin sanotaan olevan kunnossa.

 ”90 prosenttia kaikista osista on kestänyt pidempään kuin mihin ne oli suunniteltu. Lisäksi 70 prosenttia osista ei ole vikaantunut vielä lainkaan”, kommentoi F-35-hävittäjien ylläpidosta vastaava johtaja Steven Sheehy.

 ”Varaosien toimituksissa on ollut viiveitä ja ongelmaa ratkotaan. Osat tulevat tarjolle kuten myös tukea, joka korjaa ongelmat”, jatkaa Sheehy.

Valtaosa koneen osista voidaan vaihtaa koskematta koneen häiveominaisuuksia parantavaan pinnoitteeseen. Kone on rakennettu siten, että osat voidaan vaihtaa laskuteline- ja asekuilujen kautta tai ohjaajan istuimen takaa. Koneen rungossa on myös muutamia avattavia luukkuja, mutta niidenkään käyttö ei heikennä havaittavuutta heikentävän pinnoitteen toimivuutta.

 F-35 on Lockheed Martinille jo kolmas häivehävittäjä, joten sillä pitäisi olla laaja kokemus heikosti havaittavan pinnoitteen kesävyydestä ja ominaisuuksista. Aiemmat konetyypit F-22 Raptor ja F-117A NightHawk ovat edelleen käytössä.

”Olemme 10-20 vuotta edellä nykyisiä uhkakuvia ja kyvyt säilyvät kehitystyön myötä”, painottaa Sheehy F-35 -hävittäjän suorituskykyä.

Sheehy lupaa Suomelle myös teknologiasiirtoa, jonka Suomi tarvitsee operatiiviseen ja itsenäiseen toimintaan. Samalla Suomelta saadaan oppia, joka jaetaan koko F-35 perheelle.

Vastaavaa käytäntöä noudatetaan kaupallisessa ilmakuljetuksessa, jossa lentokonevalmistajat jakavat turvallisuustietoa kaikkien operaattoreiden kesken.

 Suitsutusta saa myös suomalainen ilmailuteollisuus. Erityisesti Puolustusvoimien strategisten kumppaneiden Patrian ja Instan nimet nousevat esiin keskusteluissa.

Niiden osaamista pidetään kovatasoisena. Patria on mm. osakkaana AIM Norway yhtiössä, joka huoltaa Norjan F-35 hävittäjiä ja niiden F135 -moottoreita.

 Myös parjattu F-35-hävittäjien keskitetty huolto- ja vika-analysointijärjestelmä ALIS (Autonomic Logistics Information System) on vaihtumassa uuteen ODIN (Operational Data Integrated Network) -järjestelmään vuoden 2020 aikana.

Hävittäjä kytketään maassa tietokoneeseen, joka yhdistää sen ALIS-järjestelmään. Se lukee tiedot hävittäjän järjestelmistä ja kertoo tarvittavat huoltokohteet ja viat. Mikäli koneen pinnoitteessa olisi vikaa syötettäisiin tiedot järjestelmään, joka laskisi vioittuneen alueen vaikutukset häivekykyihin.

Nykyversio on hidas ja vikaherkkä. Lockheed Martinin mukaan kyseessä on merkittävä uudistus, jossa 15 vuotta vanha järjestelmä viedään täysin uuteen järjestelmäarkkitehtuuriin ja se päivittyy nykypäivän vaatimuksiin ja hyödyntää pilvipalveluita. Edellinen järjestelmä ei enää mahdollistanut päivittämistä.

ODIN on merkittävästi kehittyneempi myös tietoturvan osalta. Vaikka ALIS ja uusi ODIN keräävät laajasti tietoa F-35 -hävittäjästä, pitää se huolen myös siitä, ettei tehtävätietoja jaeta eteenpäin vaan operointivaltiolla säilyy niihin yksinoikeus. Samalla myös pääsy tarvittavaan dataan mahdollistaa valmistajan mukaan itsenäisen operoinnin hävittäjällä Suomessa.

Oikea tilannetietoisuus nopeuttaa päätöksentekoa

 Kiisteltyjen häiveominaisuuksien ja niiden hyötyjen tai hyödyttömyyksien lisäksi F-35:ssä on paljon muutakin. F-15, F-22 ja F-35 -hävittäjillä lentänyt USAF:n majuri Jordan ”Burn” Levine avasi HX Challengeen saapuneen hävittäjän toimintaa sensorifuusion hyödyntämisessä, verkottumisessa ja päätöksenteossa.

”Suomen toimintaympäristö on vaarallinen”, muistutti Levine viitaten Suhoi Su-57 -hävittäjiin ja S-400 -ilmatorjuntajärjestelmiin.

F-35 on suunniteltu olemaan heikosti havaittava niin radiotaajuuksien kuin lämpöjäljen ja pienen tutkapoikkipinta-alan osalta. Samalla hävittäjät ohjaajan tilannetietoisuuden sanotaan olevan huippuluokkaa sensorifuusion myötä. Se puolestaan mahdollistaa ohjaajan aiempaa nopeamman päätöksenteon.

F-35 -hävittäjän MADL -tietovuojärjestelmä (Multifunction Advanced Data Link) jakaa tiedot hävittäjien kesken. Kaikkien koneiden havainnot jaetaan myös muille F-35 -hävittäjille. Tämä parantaa tilannetietoisuutta melkoisesti.

Tietoa voidaan jakaa myös muille hävittäjätyypeille NATO-yhteensopivan Link16-tietovuojärjestelmän kautta.  F-35-ävittäjässä on myös laajalla taajuusalueella toimiva SINCGARS -radiojärjestelmä sekä suojattu Have Quick UFH-yhteysjärjestelmä.

Kohteen havainnointi ja sen seuraaminen ovat tärkeässä roolissa. Hävittäjään onkin elektronisesti skannaavan AESA-tutkan lisäksi sisäänrakennettu elektro-optinen havainnointijärjestelmä, joka yhdistää IRST:n (Infrared Search and Tracking) ja FLIR:n (Forward-looking Infrared) -lämpökameroiden ominaisuudet.

Niitä täydentää DAS-kamerajärjestelmä, jonka uusimpien versioiden kerrotaan havaitsevan jopa aseen laukaisun suuliekin lämpöjäljen maanpinnalta.

”Kyseessä on yksi alusta, joka on soveltuu niin ilmapuolustukseen kuin hyökkäys- sekä häirintätoimiin”, totesi Levine.

 Tarjolla on laaja aseistus, jota voidaan kuljettaa sisäisesti tai kuudessa siipiripustimessa. Uusimmissa versioissa asekuiluun saa Sidekick-järjestelmän avulla ripustettua neljän AIM-120 ilmataisteluohjuksen sijaan jo kuusi tällaista asetta.

Muutos on merkittävä, kun sisäisesti kuljetettavien ohjusten määrä kasvaa 50 prosentilla. Tulevaisuuden vaikutuskykyä tarjoavat hävittäjään integroitavat JSM, JSOW C1, SDB III ja GBU-54 -ohjukset ja pommit.

Hävittäjän sisäinen polttoainekapasiteetti 18 000 lbs eli noin 8000 kg. Määrä on merkittävä ja se mahdollistaa pysymisen toiminta-alueella muiden hävittäjien jo palatessa takaisin tukikohtaan tai lentäessä kohti ilmatankkeria.

F-35 -hävittäjä soveltuu valmistajan mukaan erinomaisesti myös hajautettuun toimintaan, johon Ilmavoimien taitelutapa perustuu. Kääntöaika taistelutehtävissä saadaan puristettua jopa 20 minuuttiin.

Hävittäjän tankkaus onnistuu moottorin käydessä ja ohjaaja ehtii tällä välin jopa poistua ohjaamosta sekä palata takaisin jos on tarve. Normaali täysien tarkastusten mukainen kääntöaika hävittäjälle on noin 1-1,5 tuntia.

Yksi F-35 -hävittäjien uusista ominaisuuksista on Auto GCAS -järjestelmä (Ground Collision Avoidance System). Kyseessä on automaattiohjausjärjestelmän toiminto, joka estää lentäjää törmäämästä maanpintaan tai esteeseen.

Hävittäjäohjaaja voi asettaa ohjausjärjestelmään korkeusarvon, jota ei saa alittaa. Mikäli raja alittuu nostaa hävittäjä automaattisesti nokan nousuun kohti turvalliseksi määritettyä korkeutta. Järjestelmä perustuu tarkkoihin maastokarttoihin ja on vastaava kuin liikenneilmailun käyttämät TAWS/EGWS-järjestelmät.

Seuraavissa kehitysvaiheissa F-35 saa myös uuden Raytheonin kehittämän DAS-järjestelmän noin 3-4 vuoden päästä.

Kyseessä on ohjaajalle 360-asteen kuvan luova kamera- ja sensorijärjestelmä, joka luo ohjaajan kypärän visiiriin korkearesoluutiokuvaa kuudella elektro-optisella sensorilla.

Uusi järjestelmä on tulossa F-35 tuotantoon LRIP 15 -erästä lähtien, jonka osalta toimitusten on määrä alkaa vuonna 2023. Uuden DAS-järjestelmän sanotaan olevan luotettavuudeltaan viisinkertainen ja suorituskyky kaksinkertaistuu nykyiseen verrattuna.

Nyt käytössä olevan DAS:n on valmistanut Northrop Grumman, joka tekee edelleen kehitystyötä oman järjestelmänsä osalta (Lue aiheesta lisää uutisestamme: Raytheon toimittaa uuden sukupolven sensorit Lockheed Martin F-35 -hävittäjään).

 
Kovat toimitustavoitteet täyttyivät – Turkki ulkona

Lockheed Martin F-35 -hävittäjää on toimitettu asiakkaille jo lähes 500 kappaletta ja tilauskirjassa on kaikkiaan noin 3920 hävittäjää.

Niitä on tilannut kaikkiaan 13 asiakasta, joista yhdeksän operoi F-35-hävittäjillä jo kotimaassaan. Ostajista viisi on hankkinut koneet FMS-kaupalla, kuten Suomikin kaupan toteuttaa jos häivehävittäjään päädytään.

Konetta tilanneista toimijoista kahdeksan on ilmoittanut saavuttaneensa alustavan suorituskyvyn IOC-tason (Intitial Operational Capability). F-35-ohjaajien määrä lähenee tuhatta ja lentotunteja koneilla on kellotettu jo yli 250 000.

Hävittäjätoimitukset ovat pysyneet luvatussa tahdissa mikä on varmasti aiheuttanut haasteita. Yksi syy haasteisiin on Turkki, joka joutui ulos hävittäjäohjelmasta hankittuaan venäläistä ilmatorjuntakalustoa. Se laittoi uusiksi myös laajaa alihankintaketjua.

Turkkilaisyritykset valmistavat F-35 -hävittäjien tuotantolinjoille useita eri osia ja kokonaisuuksia. Toimitukset jatkuvat edelleen toistaiseksi tilausten mukaisesti, mutta alihankintaa korvataan koko ajan. Pääasiassa osien valmistus siirtyy ensivaiheessa takaisin Yhdysvaltoihin.

Turkin osalta tilanne on edelleen auki. Kaikkiaan Turkin käyttöön oli luovutettu jo viitisen F-35 -hävittäjää. Ne ovat edelleen koulutuskentällä eli Arizonan Luken lentotukikohdassa.

Hävittäjät ovat virallisesti Turkin, mutta se ei pääse niihin enää käsiksi. Eivät tosin muutkaan ja tätä käsitellään poliittisella tasolla.

Kaikkiaan kolmisenkymmentä Yhdysvalloissa koulutuksessa ollutta turkkilaista lentäjää ja mekaanikkoa saivat pikaiset lähtopassit Lukesta kesällä 2019. Turkki oli tilannut kaikkiaan 100 F-35A -hävittäjää ja tuotantolinjalla ei koneiden kohdalla enää näy maan lippuja.

Kesällä 2019 Lockheed Martinin tavoite vuonna 2019 valmistaa 131 hävittäjää. Alinhankintaketjun haasteista huolimatta koneita toimitettiin 134 kappaletta.

“Tavoitteeseen päästiin, mutta haasteita aiheuttivat erityisesti muutokset alihankintaketjussa. Kaikki venyivät hyvään tulokseen”, kommentoi Lockheed Martinin Suomen HX-hankkeen kampanjajohtaja Joel Malone.

”Turkki on edelleen NATO-maa ja yhteistyökumppani. Me esimerkiksi tuemme edelleen Turkin F-16 -hävittäjiä”, kertoi Malone yhtion suhteista Turkkiin.

Uusin arvio vuoden 2020 toimitusmääristä on 141 hävittäjää, kun se oli vielä kesällä 2019 jopa 160 hävittäjää. Määrässä on siis otettu hieman takapakkia, mutta vuoden 2020 aikana Lockheed Martin on toimittanut asiakkailleen jo yli 500 F-35 -hävittäjää.

Vuoteen 2030 mennessä häivehävittäjen määrä Euroopassa ylittää samaisen 500 rajan. Luvut ovat merkittäviä.

F-35-hävittäjän elinkaaren kerrotaan jatkuvan pitkälle 2070-luvulle. Käyttäjä- ja konemäärien puolesta se on helppo uskoa ja amerikkalaisvalmistaja vaikuttaisikin tältä osin olevan muita edellä.

Järjestelmäpäivitysten osalta suuntaa näyttää Lockheed Martin F-22 Raptorin pitäminen kunnossa ja ensilinjan toimintaan soveltuvana.

Tämä edellinen häiveominaisuuksilla varustettu ilmaherruushävittäjä on edelleen iskussa 15 vuotta käyttöönottonsa jälkeen.

Myös F-16 -hävittäjää on modernisoitu vuosikymmenten ajan. Se oli mukana myös Suomen edellisessä DX-hävittäjähankkeessa 90-luvun alussa. Näitä hävittäjiä valmistetaan edelleen.

Seuraavaksi Pirkkalan HX Challengeen saapuu viimeinen eli viides hävittäjäkandidaatti. Vuorossa on toinen amerikkalaisvalmistaja eli Boeing, joka osallistuu HX-hankkeeseen  F/A-18E/F Super Hornet ja EA-18G Growler -hävittäjillä. MH

Lue myös aiempia HX Challenge -uutisiamme: