Seikkailija, yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela on kiertänyt maapalloa Vendée Globe 2020 -kilpailussa jo yli 90 päivän ajan. Edessä on nyt enää lyhyt noin kolmen viikon mittainen loppusuora, jonka jälkeen tarjolla on jälleen juttuseuraa. Myös töihinpaluu Airbusin ohjaimiin siintää jo edessä. “Ilkeä pilvi puuskittelee juuri. Soitan, kun pääsen siitä eroon”, viestitteli yksinpurjehtija Ari Huusela Lentoposti.fi:lle sovittuna haastatteluaikana. Huuselalla oli lauantaina 6. helmikuuta 2021 menossa 90:s päivä merellä purjehduksen F1-luokassa eli Imoca 60 -luokan Stark-veneellä Vendée Globe 2020 -kilpailussa. Huuselan Suomesta lähdöstä puolestaan on kulunut jo yli puolivuotta, kun veneen köydet irrotettiin Helsingissä 20. elokuuta 2020. “Täällä oli vähän tilanne päällä. Vaikutti, että edessä olisi tilaisuus suihkuun ja pyyhe sekä pesuaineet oli jo esillä. Vaikutti tulevan hyvä sadekuuro, mutta tulikin vain hieman kosteutta”, avasi Huusela puhelun eteläisellä Atlantilla yli 500 merimailin päässä Brasilian rannikosta ja yli 1400 merimailia päiväntasaajalta etelään. Huuselalla on maailmanympäripurjehduksen aikana käytössään rajalliset peseytymismahdollisuudet. Vettä on käytettävissä muutama desilitra päivässä henkilökohtaisen hygienian hoitoon. “Omaan hajuun tottuu ja samat kalsarit on jalassa kaksi viikkoa ja sitten puhdasta ylle”, naurahti suihkua odotteleva Huusela. Tuuhean partansa ja hiuksensa hän ajoi pois saavuttuaan taas lämpimään ilmanalaan. Parranajossa meni kaksi 1,5 litran vesipulloa suihkusäkin kautta. Nyt peseytyminen on taas helpompaa, kun merivesi ja ulkolämpötila pyörivät 25 asteen paikkeilla. Käytännössä peseytyminen toteutetaan merivedellä ja huuhtelu tehdään makealla vedellä. Edellisestä suihkusta Huuselalla on kulunut jo kuusi viikkoa, joten nyt hän kyttää jokaista tilaisuutta. Etelämerellä on sen verran kylmää ettei edes tehnyt mieli peseytyä. Huusela purjehti lauantaina kohti päiväntasaajaa ja matkaa maaliin Ranskan Les Sables d’Olonneen oli linnuntietä matkaa reilut 4500 merimailia eli reilut 8300 kilometriä. Edessä on siis enää loppusuora kilpailusta, jonka teoreettinen pituus on noin 45 000 kilometriä. Lentäjien kerrotaan aina osaavan suorittaa häiriötoimenpiteet vaikka unissaan. Nyt katsotaan se kortti. Ensimmäinen kysymys Huuselalle: Airbusin keskeytetyn ja jatketun lentoonlähdön toimenpiteet? Huusela naurahtaa yllättyneenä kysymyksestä ja toteaa edellisestä lennosta olevan jo noin kahdeksan kuukautta ja aika muissa ajatuksissa on oltu. Henkeä välissä vetämättä Huusela jatkaa käyden läpi seikkaperäisesti kysymyksen mukaiset toimenpiteet. Siis keskellä Atlantin valtamerta oltuaan yksin purjeveneessä 90 päivää, puoli vuotta kotoa lähdöstä ja kahdeksan kuukautta viimeisestä lennosta täysin yllätettynä. "Huhtikuussa edessä on paluukoulutus Finnairin Airbusin ohjaimiin. Odotan kovasti, että pääsen takaisin lentokoneeseen", jatkaa Huusela innostuneena. "Vendée Globe on ollut hyvä breikki ja ajoitus on ollut purjehduksen kannalta hyvä", viittasi Huusela maailmanlaajuiseen pandemiaan. “Lentäminen on kyllä helpompaa puuhaa”, totesi Huusela. Vendée Globe -yksinpurjehduskisa maailmanympäri starttasi 8. marraskuuta 2020. Matkaan lähti 33 venekuntaa yhdeksästä eri maasta. Huusela oli ainoa sekä ensimmäinen pohjoismaalainen kippari tässä kilpailussa. Nyt 90 päivän jälkeen mukana on enää 25 venekuntaa eli kahdeksan suuren budjetin tiimiä on eri syistä joutunut keskeyttämään rankan matkan maailman ympäri. Huuselan tavoitteena ei ole ollut voitto vaan turvallinen suoritus, joka huipentuu maalilinjan ylittämiseen. Huiman purjehdusseikkailun taustalla on sama filosofia kuin ilmailussakin eli turvallisuus tulee ensin. "Ajatusmalli, jossa turvallisuus on edellä. Tehdään asiat huolella ja valmistaudutaan hyvin. Kaikki tekeminen tehdään turvallisuuden kautta ja riskit eliminoimalla". "Maaliin päässeillä kilpakumppaneilla on 20 miljoonan euron budjetit ja he painavat pienellä marginaalilla kaasu pohjassa", kuvailee pienellä 1,5 miljoonan budjetilla kisaava Huusela eroa ajatusmailmoissa. "Alusta pitäen olen vakuutellut läheisille ja yhteistyökumppaneille, että homma hanskassa. Minulla on vastuu ja velvollisuus siitä, että hoidan homman huolella kotiin. On ollut helppo sanoa, että teen sen samoin kuin lähtiessäni töihin matkustajalentokoneella", jatkoi Huusela. Oman osansa suorituksesta merelle tekee tekniikka eli aivan kuin lentokoneissa muutkin osaajat tekevät kaikkensa, että liikkeellä ollaan hyväkuntoisella kalustolla. Huusela kertoo veneen ja sen järjestelmien pysyneen kasassa. "Hydrogeneraattorit, laturit ja vedentekolaitteet ovat kaikki toimineet. Pää- ja varajärjestelmät ovat kunnossa ja dieseliä on vielä jäljellä 250 litraa. Sillä pärjää maaliin saakka vaikka kaikki muu pettäisi. Myös pullovettä on edelleen 90 litraa ja sekin riittää maaliin saakka vaikka vedentekojärjestelmä rikkoontuisi", jatkoi Huusela. "Huolet ja murheet jää pienemmälle, kun on varautunut", kiteyttää Huusela ilmailualan tuoman kokemuksen mukaista varmuutta toimintaan.
Ukkospilvien ja säärintamien kiertäminen on Huuselalle tuttua puuhaa Airbus A350 -koneen ohjaimista. Merellä pilviä on kuitenkin vaikeampi kierrellä. "Tässä parhaillaan on ympärillä arviolta jopa 12km korkeita tolppia, koko 360 asteen säteellä", kuvailee Huusela haastatteluhetken ilmaa lauantaina iltapäivästä 6. helmikuuta. Lämpötilakin olisi ollut suihkulle sopiva reilut 25C. “Menomatkalla päiväntasaajalla muutama viikko startin jälkeen oli tutkaruutu punaisella. Ei voinut kiertää ja siitä pääsi vain menellä läpi. Pääasiallisesti veneen tutka on vain liikenteen ja merimerkkien havainnointiin, mutta on siinä myös säämoodi. Jollain tasolla sillä voi kuitenkin katsella pilviä, mutta rajoitteet ovat samat kuin lentokoneessa eli ei näe mitä sen ensimmäisen pilven takaa tulee vastaan”, avasi Huusela. “Pilvien alle joutuessa on oltava valmiiksi pienet purjeet, sillä edessä voi olla kovia puuskia ja vaihtelevaa tuulen suuntaa. Tarvitaan nopeaa reagointia. Vaikka olisi kevyttä tuulta niin on pakko hipsutella pilven alta rauhassa pois”, jatkoi Huusela. “Päiväntasaajalla ukkospilvet ovat olleet kunnioitettavan korkeita. Samaten oli myös Etelämantereen läheisyydessä. Siellä ei tosin jyrissyt eikä salamoinut vaan ainoastaan satoi ja tuuli. “Turbulenssiin verrattuna merenkäynti on ollut melkoista, sillä vesi on merkittävästi ilmaa kovempaa. Aallokko on brutaalin väkivaltaista, kun meren raivo iskee kevyttä hiilikuituista kippoa vasten. Kyydissä olo on pahimmillaan ihan horroria. Aalto moukaroi joka suunnasta eli myös pohjasta. Iskut ovat rajuja”, vertaili Huusela merenkäyntiä lentokoneessa kokemaansa turbulenssiin. “Maan näkeminen on aina hienoa. Etelä-Afrikan kärki, Australia sekä Uusi-Seelanti jäivät kauas. Ensimmäinen havainto maasta oli päivämäärärajan läheisyydessä Antipodisaarilla”, kertoi Huusela. Uudelle-Seelannille kuuluvat Antipodisaaret ovat asumattomia ja ne sijaitsevat Uuden-Seelannin pääsaarten eteläpuolella reilut 850 kilometriä kaakkoon Stewartinsaaresta. “Tuli ihan tutkimusmatkailijaolo ja olisi ollut upeaa käydä rantautumassa. Saarten näkeminen oli hieno tunne. Se oli näky jota ei enää koskaan näe”, jatkoi Huusela. “Seuraavan kerran maata näkyi vasta Kap Hornilla. Valoa riitti ja ehdin näkeä sen. Vuosikausia oli toivonut sen näkevänsä ja mietti kuinka todennäköistä se olisi säätilan ja vuorokauden ajan takia. Näin sen hienosti ja ilta hämärtyi, jonka jälkeen myös majakka alkoi vilkuttaa. Yksi haave oli toteutunut”, iloitsi Huusela. “Myös maaliinpääsy olisi upea huipennus. Vendée Globessa yleensä puolet keskeyttää. Kaikki eivät pääse edes starttiin tai Kap Hornille saakka saati, että sen näkisi hienosti. Se oli todellinen kruunu projektille”, kertoi Huusela innoissaan. “Falklandin saaret jäivät kauas, mutta Uruguyaista itään sijaitseva yksi saari näkyi hetken ajan. Nyt reiluun kymmeneen päivään ei ole enää rantaa näkynyt”, sanoi Huusela. Lentokoneitakin Huusela on joka päivä ja ilta tähyillyt, jos taivas vaan on ollut selkeä. "Yhtään vanaa ei ole näkynyt koko matkalla. Alkumatkasta oli pilvistä ja Etelä-mantereen läheisyydessä ei lentoliikenne ole. Nyt taas Atlantilla purjehtiessa niitä ei ole vielä näkynyt. Tähdenlentoja on näkynyt silloin tällöin. Olosuhteet ovat olleet niin ankaria ettei katoksen ulkopuolelle ole ollut asiaa tähyilemään taivaalle. Etelän ristiä on saanut nautiskellen kyllä katsoa ja muutamaan kertaan on nautittu täyden kuun valosta", kertoi Huusela liikenteestä taivaalla. Yksin päivin ja öin – WhatsApp toimii, VHF-kattavuus ei riitä Juttukaverit ovat viimeisen 90 päivän aikana olleet vähissä. Purjehtijoilla on ollut käytössään WhatsApp-ryhmä missä kapteenit ovat voineet kertoa kuulumisiaan satelliittiyhteyksien avulla. VHF-radioiden kantama ei ole riittänyt yhteydenpitoon käytännössä lainkaan. “Jo 42 päivää lähdön jälkeen näin Kerguelin saarilla Intian valtamerellä kalastusaluksen. Verkkopalvelusta näin laivan AIS-tunnuksen. Etäisyyttä oli vain muutama maili, mutta laivasta ei vastattu lainkaan. Seuraavan kerran näin laivan 35 päivää tämän jälkeen Kap Hornilla. Tämä rahtilaiva vastasi, mutta oli hieman kieliongelmia. Tiedustelivat kovasti miehistöni määrää eivätkä millään ymmärtäneet että olin liikkeellä yksin. “Laivoja on näkynyt siis hyvin harvoin. Eilen näin tosin yhden ja huutelin paikkatietojen perusteella sitä ilman vastausta. Onkohan näillä laivoilla ketään radioiden ääressä”, kummasteli Huusela. “Viimeksi tänään (lauantaina) sain yhteyden kilpakumppaniin Alexia Barrieriin, joka on nyt samoilla etäisyyksillä kanssa, mutta kuitenkin eri halsseilla noin parin sadan mailin etäisyydellä. Pääosin Huusela on siis kommunikoinut muiden kanssa WhatsApp-palvelun avulla satelliittiyhteyden kautta, joka on toiminut todella hyvin. Satelliittikatveita on ollut vähän ja haastattelu toimi moitteetta kolmea yhteyskatkosta lukuunottamatta. Myös datakulutuksen määrä on syytä pitää vähäisenä. Huuselalla on kisaa varten hankittuna 60 Gt:n datapaketti, jolla on hintaa huimat 11 000 euroa.
Valtamerten kokki herkuttelee erilailla Huuselalla on sponsoreidensa turvin mukana laajasti erilaista ravintoa. Pääosassa Huuselan keittiössä eli JetBoil -keittimessä ovat Blåpbandin pakastekuivat ruuat, joita on mukana koko laaja valikoima. Silti 90 päivän aikana kaikki alkaa maistua jo lähes samalta. Huusela lisäileekin ruokiin hieman ruokaöljyä, ketsuppia tai wasabia. “Yksi suosikeista on Wilderness Stew eli riistapata perunamuusilla. Valmistus on helppoa, kun kaikkiin ruokiin lisätään vain vesi JetBoilista. Annetaan muhia 20 minuuttia ja pakastemuonasta tulee samanlaista lusikoitavaa ruokaa. Ne on helppo syödä, mutta purentavastusta ei ole. Syön 2-3 pussia päivässä eikä oikeasti ole vielä tökkinyt yhtään”, kertoi Huusela kokkauksistaan. “Kaipaan jo hieman rapeaa tuoretta ruokaa, salaattia, hedelmiä ja leipää. Niitä ei ole ollut kahteen kuukauteen”, totesi Huusela. “90 purjehdyspäivän kunniaksi tarjolla oli veneessä olevista herkkupaketeista hirvipateesäilykepurkki ja hyvää näkkäriä. Söin yhden näkkärin ja puolet pateesta päivällä ja alkuillasta loput”, kertoi Huusela mereltä lauantai-iltapäivästä. Veneessä on lisäksi edelleen tarjolla kalasäilykkeitä, joita riittää loppusuoran aikana joka toiselle päivälle. “Ruokaa riittää ja lisäksi käytössä on Puhdistamon snäkkipatukat ja vitamiinit. Jäljellä on vielä noin 100 proteiinipatukkaa. Niiden osalta käytössä on selkeä ja säännöllinen rytmi kuten on ollut pari kuukautta maissakin ennen lähtöä” jatkoi Huusela. Aina matkalle lähtiessä jotain jää kotiin. Niin tälläkin kertaa. Tiedustellessamme mitä Huusela ottaa mukaan seuraavalle matkalleen maailman ympäri nousee esiin muutama asia. “Pari asiaa on tosiaan huomattua erityisesti kuumia olosuhteita ajatellen. Japanilaisilla on käytössä erityisiä jäähdytyspyyhkeitä, joilla voi pyyhkiä itseään kylmäksi kuuman päivän aikaan. Toinen asia olisi kunnollinen isokehäinen 12 voltin tuuletin. Saimme haalittua viimehetkillä mukaan kolme pientä halpistuuletinta. Niistä kaksi hajosi jo menomatkalla päiväntasaajan ylityksellä ja viimeistä olen säästellyt pian edessä olevaan uuteen päiväntasaajan ylitykseen”, sanoi Huusela. “Niin ja kahvikeksejä olisi voinut olla mukana enmmän, sillä ne loppuivat jo ensimmäisen kuukauden aikana. Nyt on nautittu vaan kahvista”, jatkoi Huusela. “Tänään 6. helmikuuta 2021 on kulunut 90 päivää lähdöstä. Sääolosuhteet reitillä ovat epävakaat ja voi olla että edessä on vielä kolmen viikon purjehdus. Koko projekti on kestänyt kolme vuotta, joten kolme viikkoa on enää hyvin lyhyt pätkä, joka pitää vielä kestää”, arvioi Huusela maaliintulon ajankohtaa. Omaa toimintakuntoaan Huusela arvioi reaktinopeussovelluksen avulla ja sen osalta tulosten vaihteluväli on ollut Huuselan mukaan yllättävän pientä. “Toimintakuntoni on pysynyt hyvänä ja vaihtelu sovelluksen tuloksissa on ollut hyvin pientä. Olen hyvässä vireessä ja olen saanut riittävästi lepoa ja energiaa. Kokonaisuudessaan tämä on ollut positiivinen yllätys”, iloitsi Huusela. “Muutenkaan ei ole ollut terveyshuolia, sillä olen selvinnyt ilman bakteereita ja viruksia, kun ei ole kontakteja. Lähtö tosin oli hankala, kun oli reipasta keliä. Meritautia en kuitenkaan saanut”, jatkoi Huusela. Merenkäynnin keinutuksen Huusela odottaa loppuvan muutamassa päivässä maihin astumisen jälkeen. Hänellä on erilaisia kokemuksia tasapainoelinten toiminnasta, sillä joskus voi keinuttaa maissa jo päivän purjehduksen jälkeen ja kolmen viikon jälkeen ei välttämättä keinuta lainkaan. “Vaikka on ollut yksin pienessä kopissa ja rajoitetussa ympäristössä on aika mennyt nopeasti eikä ole ollut ongelmia olemisen kanssa. Olen hämmästynyt kuinka vaivatonta ja mukavaa on ollut. Alussa ei tiennyt mitä tuleman pitää, kun kokemusta oli pisimmillään 24 päivää kestäneestä Atlantin ylityksestä. Sopeutuminen siis onnistui ja paranee vielä. Aika on mennyt nopeasti ja viikot suorastaan hurahtaa ohi. Olen siis viihtynyt hyvin eikä sen puolesta ole ollut ongelmia. Kaikkiaan vain kymmenen päivän ajan on ollut hurjaa keliä ja loput on ollut nautiskelua. Olen oikein hyvällä mielellä”, sanoi Huusela. Ulkomaailman tapahtumia Huusela ei ole suuremmin seurannut, mutta pandemiatilanteesta hän on kuitenkin kartalla. “Lähtiessämme matkaan kisakaupunki oli suljettu ja siellä oli ulkonaliikkumiskielto. Toiveena oli päästä maaliin kansanjuhlassa. Nyt veneet tulevat maaliin siten, että paikalla saa olle erityisluvalla 300 henkilöä, jotka on arvottu paikalle kanavan varteen neljän metrin turvavälein. Normitilanteessa paikalla olisi 30 000 ihmistä”, kuvaili Huusela vuoden 2020 kisan erilaisia tunnelmia. “78-vuotias faija on ollut jeesaamassa minua jo 22 vuotta sitten vuoden 1999 minitransatissa. Hän on ollut aina mukana ja nyt ei sitten nähnyt lähtöä eikä pääse maalintuloonkaan. Se on surullista. Muuten kilpailu tosin osui täydelliseen aikaan. Pääsi tekemään jotain eikä vaan odottele kotona peukaloita pyörittäen lentämään pääsyä”, harmitteli Huusela. “Nyt edessä on kuitenkin rauhallista aikaa palautumiseen. Odotankin mielenkiinnolla palautumisvaihetta maissa ja normaaliin rytmiin pääsyä. Normaali kuntoilu on jäänyt täällä vähiin. Jalat ovat kuihtuneet, kun niillä ei täällä tehdä käytännössä mitään ja yläkropallakin on ollut vain satunnaista treeniä”. “Pitää tehdä töitä, että pääsee taas hiihtokuntoon ja pystyy laskemaan mäkeä. Tavoitteena on päästä helmi-maaliskuun vaihteessa pohjoiseen ja aloittaa rauhallisesti kävely, hiihto, uinti ja kuntosaliharjoittelu. Olin pohjoisessa rentoutumassa sekä karussa koronaa myös ennen purjehdusta. Harrastin mäenlaskua ja murtomaahiihtoa. Ne olivat tosi tehokasta valmistautumista kilpailuuun. Nyt haaveilen taas pääsystä sinne rentoutumaan sekä fyysien ja henkisen hyvinvoinnin saamista entiselle tasolle”, kertoi Huusela. “Odotan maalinpääsyssä, että pääsee syömään ja peseytymään kunnolla sekä näkemään läheiset. Suomesta lähdöstä on aikaa jo puoli vuotta. Odotan, että pääsen Allas seapooliin saunomaan ja uimaan sekä lempikahvilaani Töölön Cafetoriaan ja erityisesti mukavaa arkielämää, hiihtoja ja paluukoulusta. On kova into päästä takaisin lentämään”, avasi Huusela toiveitaan ja näkymiään tulevasta. Lopuksi Huusela halusi sanoa vielä terveisiä kaikille ja kiitteli sponsoreitaan ja mastossa mukana kulkevia yhteensä yli 600 nimeä. “Pitkälle on päästy ja lunastettu lupauksia ettei keskeytetty ensimmäisenä yönä”, päätti Huusela ja jatkoi iltaa eteläisellä Atlantilla noin kuuden solmun matkanopeudella. Ari Huuselan pääsponsori Stark mahdollisti pitkäaikaisen haaveen eli osallistumisen Vendée Globeen. Muut Huuselan suuremmat tukijat ovat mm. Targa, Seapoint, EDZCOM, Containership, HPP Attorneys, Helly Hansen, Climecon, B&G, John Nurmisen säätiö ja Sixt. MH Lue myös:
|
|||