Operaatio Desert Storm päättyi 30 vuotta sitten 28. helmikuuta. Kyseessä oli Yhdysvaltain sotilashistorian suurin ilmaoperaatio ja ensimmäinen kerta, kun häiveteknologiaa sekä täsmäpommituksia hyödynnettiin suuressa määrin konfliktissa. Desert Stormin vaikutuksia pidetään edelleen erityisen merkittävinä Yhdysvaltain ilma- ja avaruusvoimille.

Irakin 2. elokuuta 1990 Kuwaitiin toteuttama hyökkäys tuomittiin maailmalla laajasti ja pian Yhdysvaltain johdolla 35 liittolaisen kanssa käynnistyi vastaoperaatio Desert Shield. Se polkaistiin käyntiin nopeasti 2. elokuuta 1990. Desert Shieldin aikana Yhdysvallat ja sen liittolaiset siirsivät merkittäviä määriä sotilaskalustoa Persianlahden lähialueille ja erityisesti Saudi-Arabiaan.

Operaation toinen vaihe Desert Storm käynnistyi 17. tammikuuta 1991. Yhdysvaltain ilmavoimat suorittivat liittolaisineen Desert Stormin aikana yli 116 000 taistelutehtävää, joiden aikana sotatoimialueelle pudotettiin 88 500 tonnia erilaisia pommeja.

Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan koalition ilma-armadan koko oli lähes 1000 lentokonetta. Se iski Desert Stormin ensimmäisen vuorokauden aikana suurempaan määrään kohteita kuin kahdeksan maan ilmavoimat Euroopassa vuosina 1942-1943.

Desert Stormin ilmaoperaatio päättyi 23. helmikuuta 1991. Koko operaatio Desert Storm päättyi virallisesti 100 tunnin mittaisen maasotavaiheen jälkeen 28. helmikuuta 1991.

Desert Storm oli ensimmäinen operaatio, jossa Yhdysvaltain ilmavoimat tukeutui vahvasti häiveteknologiaan ja avaruusjärjestelmiin kuten GPS:ään ja muihin satelliittiyhteyksiin tukeakseen taistelutoimia nykyaikaisia ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan.

Desert Stormissa F-117A Nighthawk -häivehävittäjät olivat ensimmäistä kertaa käytössä suuressa mittakaavassa. Nevadan Tonopahin tukikohdasta lennätettiin ilmatankkereiden tukemana ainakin kahdessa erässä 42 häivehävittäjää Saudi-Arabiaan. Niistä osa suoritti jopa yli 40 taistelutehtävää Desert Stormin aikana.

Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan Nighthawkit lensivät Irakin ja Kuwaitin yllä lähes 1300 tehtävää ilman yhtään koneen menetystä. Desert Stormin tehtävämäärästä se on vain kaksi prosenttia, mutta Nighthawkien kerrotaan niiden aikana tuhonneen 40 prosenttia kaikista strategisista ja vahvasti puolustetuista kohteista.

Heikkojen sääolosuhteiden eli matalien pilvien tai heikon näkyvyyden seurauksen Nighthawkien optisesta tähtäyksestä riippuvaiset pommituslennot eivät olleet aluksi menestys. Niiden raportoidaan osuneen ohi kohteesta jopa 48 prosenttia ensimmäisten kolmen päivän aikana. Se nosti esiin tarpeen jokasään täsmäaseista, jonka seurauksena kehitettiin nykyisin käytössä olevia JDAM-pommeja (Joint Direct Attack Munition).

Häiveteknologian lisäksi Desert Stormissa oli kuitenkin käytössä jonkin verran myös GPS-ohjautuvia täsmäpommeja. Ne olivat Persianlahden sodan aikaan kuitenkin verrattain uusia ja valmistus oli kallista.

GPS-järjestelmä mahdollisti tarkan navigoinnin aavikolla sekä auttoi tykistöä ja pommikoneita osumaan kohteisiin ennennäkemättömällä tarkkuudella. GPS-vastaanottimia oli käytössä vähintään yksi kappale jokaisella USA:n yksiköllä.

Laitteita ei oltu nykyiseen tapaan integroitu ajoneuvoihin tai lentokoneisiin vaan ne saattoivat olla kiinnitettynä vain teipillä kojelautaan. Osa laitteista oli jopa selkärepun kokoisia.

Vuonna 1991 maapalloa kiersi vasta 19 GPS-järjestelmän satelliittia, joiden avulla oli mahdollista luoda 20 tunnin ajaksi vuorokaudessa kattava 3D-paikkatieto.

Täyteen 100 prosentin kattavuuteen olisi tarvittu 24 satelliittia, johon määrä nousi vuonna 1993. Desert Stormin arvioidaan jopa antaneen merkittävän kasvusysäyksen GPS-markkinoille.

GPS-järjestelmän paikkatietoa hämärtävä virhesignaali (Selective Availability) poistettiin käytöstä Persianlahden sodan aikana elokuusa 1990 heinäkuuhun 1991 saakka, koska Yhdysvallat joutui käyttämään myös siviilikäyttöön valmistettuja GPS-laitteita.

Lopullisesti virhesignaalin käyttö poistettiin toukokuussa 2000, joka mahdollisti GPS:n tarkan käytön maailmanlaajuisesti. Nykyisin kaupallinen lentoliikenne voi hyödyntää GPS-pohjaisia lähestymismenetelmiä, joilla päästään lähes perinteisen ILS-tarkkuuslähestymismetelmän ratkaisukorkeuksiin.

Desert Stormisssa ol käytössä myös MIM-104 Patriot-järjestelmä, joilla pyrittiin tuhoamaan ilmassa vastustajan ampumia Scud-ohjuksia. Kyseistä kykyä ei vielä Persianlahden sodan aikaan oltu todennettu täysin valmiiksi.

Yhdysvaltain mukaan Irak laukaisi kaikkiaan 97 Scud-ohjusta, joita vastaan oli laukaistu 40 Patriot-ohjusta. Niiden osumatarkkuudesta ei ole julkaistu kiistattomia tietoja. Sen sijaan julkisuudessa on raportoitu ohjelmisto-ongelmista, joiden seurauksena Patriot-järjestelmä ei tuolloin toiminut aina kuten oli tarkoitus.

 Desert Shieldiin ja sitä seuranneeseen Desert Stormiin osallistui myös mm. seuraavia konetyyppejä: F-15C Eagle, EF-111A Raven, E-3 Sentry, F-4G Wild Weasel, B-52G Stratofortress, KC-135R Stratotanker, KC-10A Extender, F-4C Phantom II, C-130E Hercules,  C-141B Starlifter ja C-5A Galaxy.

Liittoutuneiden tappioiksi on raportoitu ilma-alusten osalta 52 kiinteäsiipistä ja 23 pyöriväsiipistä.

Irakin ilmavoimien pääasiallisena kalustona oli Persianlahden sodan aikana Mirage F1, MiG-29, MiG-25, MiG-23 ja MiG-21 -hävittäjiä. Irak menetti sodassa yli 250 ilma-alusta ja kaikkiaan yli 100 Irakin ilmavoimien konetta lensi pakoon Iraniin.

"Desert Storm oli ensimmäinen kerta, kun integroimme avaruudellisia kyvykkyyksiä taistelutoimiin", sanoi Yhdysvaltain avaruusoperaatioiden johtaja kenraali Jay Raymond.

”Nykyisin olemme enemmän riippuvaisia avaruudesta kuin koskaan aiemmin. Toisin kuin Desert Stormin aikaan, pääsy avaruuteen ei ole nykyään itsestäänselvyys, ja meidän on ylläpidettävä ylivoimaa alueella suojellaksemme maamme turvallisuutta", päätti kenraali Raymond.

Ensimmäinen häivehävittäjä - F-117A Nighthawk

Yhdysvaltain ilmavoimien tarpeisiin tuli kehittää uusi konetyyppi, joka voisi iskeä korkean tason kohteisiin ilman vastustajan ilmapuolustuksen saamaa havaintoa hyökkääjästä. 1970-luvulla Have Blue -hankkeessa kehitetty konetyyppi sisälsi uusia materiaaleja häiveteknologisen ratkaisun toteuttamiseksi.

Ensimmäinen varsinainen F-117A Nighthawk nousi ilmaan vuonna 1981 ja operatiivisen kyvyn se saavutti vuonna 1983. Pääosin salaisena hanke pidettiin vuoteen 1988 saakka.Valmistuessaan Lockheed F-117A Nighthawk oli maailman ensimmäinen häiveteknologiaa hyödyntävä lentokone. Niitä valmistettiin 64 kappaletta.

25 vuoden palveluksen jälkeen Nighthawkit eläköityivät 22. huhtikuuta 2008. Osa koneista vietiin teknologiasta riisuttuina museoihin, mutta osa pidettiin lentokunnossa. Niistä on tehty varmoja havaintoja taivaalla vuosien 2019 ja 2020 aikana.

 Nykyisin Yhdysvaltain ilmavoimilla on käytössään Lockheed Martinin toisen ja kolmannen sukupolven häiveteknologiaa hyödyntäviä F-22 Raptor ja F-35 Lightning II -hävittäjiä sekä Northrop Grumman B-2 Spirit -häivepommittajia. Ne saavat lähivuosina seurakseen uuden Northrop Grumman B-21 Raider -häivepommittajan. MH