Valmet L-90 TP Redigo on suomalaisvalmisteinen, yhdellä potkuriturbiinimoottorilla varustettu nelipaikkainen lentokone. Se on suunniteltu koulu- ja yhteyskoneeksi. Vuonna 1985 ensilentonsa tehnyt tyyppi kehitettiin Vinka-alkeiskoulukoneen pohjalta. Ilmavoimille Redigoja hankittiin 90-luvun alussa kaikkiaan kymmenen.
Ilmavoimien kymmenen Redigon ohella tyyppiä saatiin myydyksi Meksikoon ja Eritreaan, alle kymmenen kumpaankin. Kaikkiaan koneita valmistui kolmisenkymmentä. Lopulta tuotanto-oikeudet myytiin Italiaan Aermacchille, joka käytti siitä nimeä M-290 Redigo. Lopulta yhtiö kaikessa hiljaisuudessa hautasi konetyypin.
"Redigo on todella miellyttävä lentää ja sen nopeus- ja korkeusalueet ovat riittäneet loistavasti käytännön lentotehtäviin", kuvailee kapteeni Pasi Rajala Lentosotakoulusta. Lentäjältä kone on kuitenkin vaatinut erityistä tarkkuutta ja osaamista esimerkiksi tehonkäytön suhteen. Redigon tehonsäätöyksikössä ei ole lainkaan automaatiota vaan ohjaaja määrä joka tilanteessa itse minkälaisia tehoja ottaa koneesta irti. Redigon ja Vinkan rungoissa on samankaltaisuuksia, mutta niiden siivet ja pyrstö ovat täysin erilaiset. Redigo poikkeaa Vinkasta myös siinä, että sen laskuteline on sisäänvedettävä. Lisäksi Redigo on Vinkaa painavampi, ja potkuriturbiinimoottorinsa ansiosta myös selvästi suorituskykyisempi. Monipuolisuutta hyödynnettiin laajasti Ilmavoimissa Redigoja käytettiin monipuolisesti sekä yhteys- että koulutuskoneena. Konetyyppi on ollut kasvattamassa useita hävittäjälentäjäsukupolvia ainakin välillisesti. "Redigo on ollut käytännössä mukana jokaisen koneen palvelusaikana koulutetun hävittäjälentäjän harjoittelussa", toteaa Rajala. Se on toiminut maalina erilaisissa hitaan maalin tunnistuksissa ja torjunnoissa sekä ollut keskeisessä roolissa esimerkiksi pelastautumisharjoituksissa. Ilmavoimien Hawk-lentokoulutuksen jälkeen osa ohjaajista siirtyy Tukilentolaivueeseen. Muutoksen helpottamiseksi tukilentolaivueeseen siirtyville ohjaajille järjestettiin ns. sisäänajokurssja yhteys- ja kuljetustehtäviin juuri Redigolla. "Tiivis perehdytys helpotti oleellisesti siirtymistä yhteyskonepuolelle", toteaa Rajala. Kuljetus- ja yhteyskonepuolella ohjaajan on huolehdittava myös matkustajan hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Se vaatii uudenlaista näkökulmaa lentämiseen.
"Kyseessä oli esimerkiksi henkilöetsintä, kun vaikkapa vanhuksia oli kateissa tai jonkun epäiltiin hukkuneen", kertoo Rajala. Poliisia tuettiin myös vaikkapa koruryöstäjien tai venevarkaiden etsinnöissä. Etsintöjen lisäksi tehtäviin kuului tarvittaessa myös pelastushenkilöstön opastaminen paikalle. Redigojen suorituskykyä saatiin ihailla aikanaan myös lentonäytöksissä. Taitolentoa konetyypillä lennettiin 2000-luvun puolelle saakka. "RG oli varsin näyttävä esityslentokone, jota säestivät muhkeat äänet", kertoo Rajala. Jopa Kauhavalla, jossa lentokoneisiin ja niiden ääniin on totuttu, Redigon vanhoja pommikoneita muistuttava ääni sai kyläläisten katseet kääntymään taivaalle. Alkuvaiheen mainettaan parempi Kehittely- ja suunnitteluvaiheessa Redigosta kaavailtiin modernia sotilaskoulukonetta, jolle toivottiin myös kansainvälistä menestystä. Ilmavoimien Redigo-hankinnan taustalla oli poliittinen ohjaus, jolla pyrittiin tukemaan kotimaista teollisuutta ja Valmetin vientiponnisteluja. Alkuvaiheessa konetyypin kehitystyössä ilmeni kuitenkin huomattavia vastoinkäymisiä, joiden voidaan katsoa johtaneen kahteen vakavaan lento-onnettomuuteen. Ongelmat ratkaistiin merkittävien muutostöiden avulla, joissa koneen takarunko uusittiin käytännössä täysin. Ensimmäinen sarjakone RG-1 luovutettiin Tiedustelulentolaivueelle toukokuussa 1992. "Muutoksilla saatiin aikaan merkittäviä parannuksia lento-ominaisuuksiin", sanoo Rajala, jolle on kertynyt noin 520 lentotunnin verran käytännön kokemusta Redigon ohjaimissa. "Olen suhtautunut koneeseen kunnioituksella, mutta luottanut siihen täysin." Viimeisenä käytöstä poistuneella RG-2 koneella lennettiin elinkaarensa aikana 4 807 tuntia. Kaikkiaan Ilmavoimien Redigo-kalustolla lennettiin niiden palvelusuran aikana noin 40 800 tuntia.
Valmetin oma Redigon prototyyppi OH-VTP on museoituna vitriiniin tehdasalueella Jämsän Hallissa (kuva vasemmalla). RG-4 on annettu Poriin lentotekniseen koulutuskäyttöön. Loppujen koneiden luovuttamisesta koulutuskäyttöön tai niiden myymisestä neuvotellaan. Konetyyppi jää kuitenkin osaksi Ilmavoimien historiaa. "Koneesta saatiin lopulta ehkä enemmän irti, kuin mitä kehitysvaiheen hankaluuksien ja hankitaan liittyvien kuvioiden perusteella osattiin odottaa", arvioi Rajala. "Kone soveltui varsin hyvin siihen käyttöön mihin se Ilmavoimissa aikanaan otettiin."
|
|||