Lauri Purasen johtama Hornetien suorituskyvyn korvaamisen selvitysryhmä jätti tänään loppuraporttinsa puolustusministeri Jussi Niinistölle. Pienellä painettua tekstiä on 60 sivua. Lopputulema on, että miehitetty monitoimihävittäjä voidaan korvata vain uudella monitoimihävittäjällä. Konetyyppiin tai lukumäärään ei ota kantaa. Hornetin elinkaaren jatkaminen ei ole kustannustehokasta.

Suomi tilasi 64 McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -hävittäjää 90-luvun alussa maan ollessa keskellä lamaa. Niillä korvattiin neuvostoliittolaisia MiG-21BIS ja ruotsalaisia Saab J 35 Draken -hävittäjiä. Horneteista seitsemän oli kaksipaikkaista D-mallia, muut olivat yksipaikkaisia C-versioita.

Jälkikäteen on huomattu, että kaksipaikkaisia olisi voinut olla suurempikin osa koneista. Kaksi Hornetia on 20 vuodessa tuhoutunut onnettomuuksissa. Määrää voi pitää sotilasilmailussa tavanomaisena tai jopa pienenä.

Vaikka Hornet oli maailmalla ensisijaisesti monitoimihävittäjä, Suomeen se hankittiin pelkäksi torjuntahävittäjäksi. Kone tunnettiinkin tyyppimerkinnällä F-18.

Vaikka ilmasta maahan -kyky oli alunperinkin Hornetin suunnittelukriteeri, Suomessa se otettiin käyttöön vasta 2012 MLU2 -päivityksen (MidLife Update) myötä. Siten Hornetista tuli meilläkin maailmalla yleisesti käytetty F/A-18.

Kone sai MLU2:ssa varustukseensa useita täsmäaseita. Niistä Lockheed Martin AGM-158 JASSM -rynnäkköohjuksen (Joint Air-to-Surface Standoff Missile) kantomatka on jopa 300 km.

Hornetien suunniteltu käyttöikä on alusta asti ollut 30 vuotta. Vuonna 1992 tilatut koneet saatiin riviin vuodesta 1995 alkaen. Siten käytön alasajo alkaa 2025 maissa.

Noihin aikoihin pitäisi siis jo olla tuotantolinjalta valmistumassa myös ensimmäiset korvaavat hävittäjät. Kokonaan Hornetit poistuvat rivistä 2030 mennessä.

Puolustusministeri Carl Haglundin lokakuussa 2014 asettamaa työryhmää vetänyt Ilmavoimien entinen komentaja Lauri Puranen totesi tänään tiedotustilaisuudessa, että Suomi hankki Hornetit konetyypin elinkaaren parhaassa vaiheessa.

Hävittäjä kehitettiin 70-luvun alussa Northrop F-17 Cobrasta, joka osallistui USA:n Light Weight Fighter -kilpailutukseen. Sen voitti General Dynamics (nykyisin Lockheed Martin) F-16 Fighting Falcon. F-17 muokattiin kuitenkin tukialuskäyttöön ja ensilentonsa uusi F/A-18 Hornet teki 1978

Juuri 90-luvun alussa F/A-18C oli saanut uuden tutkan ja GE F404 EPE -moottoriversion (Enhanced Performance Engine). Tyypillä on ollut Suomen lisäksi useita käyttäjiä eri puolilla maailmaa, jotka ovat jakaneet sen kehitystyön kustannuksia. Näin koneiden suorituskykyä on pidetty ajanmukaisena.

Purasen toimikunta pohti HN-koneiden käyttöiän pidentämisvaihtoehtoa. Tätä ei kuitenkaan nähty kustannustehokkaana. Hornetien käyttäjät vähenevät maailmalla. Siten varaosahuolto ja tuotetuen kustannukset jäävät yhä harvempien maksettavaksi.

Hornetilla on lennetty rasitusmielessä juuri 30 vuoden käyttöikä tähtäimessä. Sen jatkaminen edellyttäisi mm. keskirunkojen vaihtamista elinkaaren jatkamiseksi. Lisäksi turvallisuusympäristö muuttuu ja HN:n suhteelinen operatiivinen suorituskyky siten vähitellen heikkenee.

Työryhmä katsoi, että Hornet-laivaston suorituskyvyt voidaan korvata vain toisella uudella monitoimihävittäjällä. Jatkuvassa valmiudessa olevana Ilmavoimat vastaa merkittävästä osasta puolustuksemme muodostamaa ennaltaehkäisevää kynnystä.

Miehittämättömillä ilma-aluksilla ei nähtävissä olevassa tulevaisuudessa voida päästä samaan vaikutukseen.

Miehittämättömät asejärjestelmiä kuljettavat suuret UCAV- (Unmanned Combat Aerial Vehicle) ja tiedustelukoneet (kuvassa vasemmalla Northrop Grumman RQ-4 Global Hawk) vaativat joka tapauksessa ilmaherruutta selviytyäkseen. Sellaista miehittämättömien ilma-alusten kyvyillä ei voida nykyisin taata

Monitoimihävittäjiä täydennetään jatkossakin erilaisilla ilmatorjuntajärjestelmillä kriittisten kohteiden suojelussa ja vastustajalle tappioiden tuottamisessa. Samalla luodaan toimintavapautta muille Puolustusvoimien joukoille.

Puolustusministeri Niinistö on aikaisemmin maininnut mahdollisuuden kahden konetyypin hankinnasta Hornetin korvaajaksi. Tämä takavuosilta tuttu ratkaisu johtaisi kaksinkertaisiin kustannuksiin mm. huolto- ja koulutusjärjestelmissä. Tänään Niinistö tarkensikin, että kyseessä oli vain ajatuksella leikittely.

Työryhmä hankki oppia ulkomailta ja 25 vuoden takaa

Hornet-valintaan päätynyttä evaluaatiovaihetta 90-luvun alussa on pidetty hyvin läpi vietynä. Paras ja elinkaaren ajalla kustannustehokkain tyyppi valittiin, vaikkei se ostettaessa ehkä ollutkaan halvin.

Nyt Purasen työryhmä on päivittänyt osaamista tutustumalla osana työtä Norjan, Tanskan ja Kanadan tuoreisiin hävittäjähankintoihin. Samaten järjestettiin seminaari, jossa Suomen edellisessä hävittäjähankkeessa mukana olleet keskeiset henkilöt kertasivat kokemuksiaan.

Hornet-hankkeen menestystekijöitä 90-luvulla olivat matala asiantuntijaorganisaatio, ei byrokraattisia kerroksia sekä pragmaattinen asioiden käsittely. Kone-ehdokkaiden teknisestä evaluaatiosta koelentoineen vastasi Ilmavoimat.

Työryhmä esittää Hornetit korvaavan HX-hankkeen käynnistämistä kuluvan vuoden syksyllä. Sitä varten perustetaan ohjelman ohjausryhmä, koordinointiryhmä ja sihteeristö. Tietopyynnöt valmistajille lähetetään vuonna 2016 ja tarjouspyynnöt 2017-2018.

Tilaus tehtäisiin vuoden 2021 vaiheilla. Suorituskyvyn rakentaminen koulutuksineen alkaisi 2021 loppupuolella ja alustava IOC-toimintakyky (Initial Operational Capability) saavutettaisiin 2025-2026.

Uuden konetyypin täysi FOC-suorituskyky (Full Operational Capability) olisi käytettävissä vuodesta 2029 eteenpäin. Tuolloin Hornetit olisivat lopullisesti poistumassa.

Raportissa eikä tiedotustilaisuudessa otettu kantaa mahdollisesti valittavaan konetyyppiin tai hankkeen hintaan. Jälkimmäinen alkaakin selvitä vasta kun tietopyyntöihin on saatu vastauksia valmistajilta. Pyynnössä kerrotaan millaisia koneita Suomi tarvitsee ja miten niitä aioitaan käyttää.

Nyt työryhmä kertoi ollevansa hintojen suhteen lehtitietojen varassa. Niiden perusteella varsin laajana haarukkana kustannuksista mainittiin konemäärästä riippuen 5 - 10 miljardia euroa.

Tällaisia summia ei saada sopimaan puolustusbudjetiin, vaan vaaditaan useille vuosille jakautuvaa erillisrahoitusta. Kyseessä on lopulta poliittinen päätös, joka lisäksi menee seuraavalle vaalikaudelle.

Puranen korosti hankkeen viestinnän läpinäkyvyyden menevän nyt niin pitkälle, kuin sopimustekniset seikat mahdollistavat. Esimerkiksi tänään luovutetusta raportista ei ole mitään erityistä salaista versiota päättäjille, vaan kaikki materiaali on luettavissa netissä (linkki jutun lopussa).

Tarjolla olevista konetyypeistä rajatiin pois venäläiset jo EU:n pakotteidenkin takia. Kiinalaiset uudet viidennen sukupolven konetyypit ovat vielä täysiä kysymysmerkkejä.

Todennäköiset kandidaatit listattiin kohteliaasti aakkosjärjestyksessä: Saab JAS 39 E/F Gripen, Lockheed Martin F-35 Lightning II, Dassault Rafale, Boeing F/A-18E/F Super Hornet ja Eurofighter Typhoon.

Kaikki niistä eivät välttämättä ole enää tuotannossa 2020-luvun loppupuolella. Koneista vain F-35 edustaa huonosti tutkassa näkyvää ns. viidettä hävittäjäsukupolvea stealth-ominaisuuksineen.

Toisaalta tämän Joint Strike Fighterinä (JSF) uransa aloittaneen hävittäjän rasitteena ovat monet kompromissit USA:n ilmavoimien, merivoimien ja merijalkaväen toisistaan poikkeavien vaatimusten takia. Tällainen on esimerkiksi Marinesin tarve lyhyen lentoonlähdön ja pystysuoran laskun kyvystä (STOVL, Short Take Off, Vertical Landing).

Kuten hintaan tai tyyppiin, ei myöskään tarvittavaan konemäärään otettu kantaa. Nykyinen hävittäjämäärä 62 todettiin riittäväksi, mutta silti ehkä hieman alakanttiin olevaksi.

Sotilasilma-alusten määriä tarkasteltaessa on muistettava, että jokaisena hetkenä kymmeniä prosentteja konelaivastosta on aina eritasoisissa huolloissa ja siten poissa rivistä.

Hornet-hankinnan yhteydessä paljon puhuttaneita vastakauppoja ei nyt ole luvassa EU-direktiivien takia, mutta teollinen yhteistyö on mahdollista. Sitä ei kuitenkaan voida perustella esimerkiksi työllisyys- tai taloussyillä. T.T.

Työryhmän loppuraportti (PDF): Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta