Minilennokkien eli miehittämättömien tiedusteluilma-alusten (Mini UAS, Unmanned Aerial System) hankinta ja käyttöönotto on osa jalkaväkimiinojen mukana poistuvan suorituskyvyn korvaamista. Lennokeilla parannetaan aluevalvontakykyä ja joukkojen tilannekuvaa. Niitä voidaan käyttää myös muiden viranomaisten tukemiseen.
Kyseinen paikallisjoukkojen taistelu- ja ammuntaharjoitus järjestetään syyskuussa pääkaupunkiseudulla. Lennokki halutaan tuoda julkisuuteen nimenomaan operatiivisessa yhteydessä. Israelilaista alkuperää olevaa Orbiter-minilennokkia käytetään maavoimien joukkotuotannon mukaisessa koulutuksessa. Järjestelmää operoi koulutettu varusmiesryhmä. Puolustusvoimien kunnossapidon strategiselle kumppanille Millog Oy:lle ulkoistetaan järjestelmän huolto- ja ylläpitokyky. Israelilaiselta Simlatilta on hankittu simulaattorijärjestelmä koulutusta varten.
Orbiter II:n kärkiväli on noin kolme metriä. Siinä ei ole peräsinpintoja vaan lennokki on lähinnä ns. lentävä siipi -tyyppiä. Siivenkärjissä on suuret wingletit. Lyhyen rungon etuosassa on sensoripaketti ja takana moottori. Purettuna lentoonlähtöpainoltaan 10-kiloista lennokkia on helppo kuljettaa miesvoimin kantamallakin. Sen pystyy kokoamaan käyttökuntoon noin 10 minuutissa. UAS lähetetään lennolle pienellä katapultilla (kuvassa yllä), joka voidaan kuljettaa lennokkien tavoin kantamalla tai asentamalla se ajoneuvoon. Paikannusta varten ilma-aluksessa on GPS- ja inertiajärjestelmät. Lennon päätteeksi Orbiter tulee maankamaralle laskuvarjon varassa.
Lennolla Orbiter II on gyrostabilisoitu. Hyötykuormaa, kuten elektro-optisia sensoreita, lennokki pystyy kantamaan 1,5 kiloa. Orbiter kykenee toimimaan yöllä ja päivällä sekä myös huonoissa sääolosuhteissa. Sitä ohjataan kenttäkelpoisen kannettavan tietokoneen kaltaisella päätteellä. Tyypillinen käyttöetäisyys on 10 - 15 km. T.T. Lue myös aiempia Lentoposti.fi -juttuja aiheesta:
|
|||