Noin 600-kiloinen Schiaparelli pääsi Marsin pinnalle matkattuaan avaruudessa noin seitsemän kuukauden ajan. Laskeutumisen tiedetään onnistuneen ainakin laskuvarjojen avautumiseen saakka. Laskeutujalta tulleet tiedot loppuivat noin 50 sekuntia ennen odotettua laskeutumista. Tällöin jarruraketit olivat olleet pari sekuntia käynnissä ja laskuvarjon olisi pitänyt irrota. Näiden laskeutumisen loppuhetkien jälkeen laskeutujasta ei ole saatu radiosignaalia. BBC:n mukaa luotaimen nopeutta aerodynaamisesti hidastanut lämpökilpi toimi suunnitellusti. Myös laskuvarjo avautui oikeaan aikaan, mutta se irtosi ennenaikaisesti. Viimeiseen nopeuden hidastamiseen varatut yhdeksän jarrurakettia silti käynnistyivät. Aiotun noin 30 sekunnin sijasta ne kuitenkin toimivat vain 3-4 sekuntia. "Vielä ei ole täysin selvää, mitä tapahtui", Ilmatieteen laitoksen tutkija Timo Nikkanen toteaa. Sekä Mars Express että TGO ja MRO -satelliitit jatkavat signaalien kuuntelemista seuraavien päivien aikana ja ovat valmiita vastaanottamaan Schiaparellin dataa, jos radioyhteys syntyy.
"Eilisestä laskeutumista tullaan oppimaan paljon, kunhan kaikki laskeutujan telemetriatiedot saadaan analysoitua. Myös Ilmatieteen laitos sai tietoa uusien teknologien toimivuudesta", tutkija Timo Nikkanen sanoo. "DREAMS-P:ssä olevat uudentyyppiset paineanturit ja mittaustietokone kestävät todistetusti matkan Marsiin ja niitä voidaan siten käyttää ExoMars 2020 -laskeutujassa ja muissa tulevissa Mars-laskeutujissa hyvillä mielin." Schiaparellin tärkein tehtävä oli testata laskeutumistekniikkaa, jota käytetään ensimmäiseen eurooppalaisen Mars-mönkijän laskeutumisessa vuonna 2020. Ilmatieteen laitos toimittaa mittalaitteita myös ExoMars2020-laskeutujaan. Painetta ja kosteutta mitataan suomalaisilla laitteillaSchiaparelli-laskeutujan mukana oli Marsin kaasukehää havainnoiva DREAMS-tutkimuslaitteisto (Dust Characterization, Risk Assessment, and Environment Analyser on the Martian Surface), jonka osana ovat Ilmatieteen laitoksen kehittämät kaasukehän painetta ja kosteutta mittaavat laitteet DREAMS-P ja DREAMS-H. Paine- ja kosteusintrumenttien sisällä Marsiin lentää myös suomalaisen Vaisala Oyj:n anturiteknologiaa. Ilmatieteen laitos on aikaisemmin operoinut samankaltaisia laitteita mm. NASAn Curiosity-marsmönkijän (2012 -) ja Mars Phoenix -laskeutujan kyydissä (2008). "Näyttää siltä, että valitettavasti meiltä jää nyt yhä saamatta yhtäaikaiset paine- ja kosteusmittaukset kahdesta eri paikasta Marsin pinnalta. NASA:n Curiosity kuitenkin toimii ja mittaa yhä edelleen, joten saamme koko ajan kuitenkin yhdestä paikasta tutkittavaa mittausdataa. Samanaikaiset tiedot kahdesta eri paikasta olisivat olleet mielenkiintoisia", Nikkanen toteaa. Ilmatieteen laitos toimittaa vastaavanlaiset paine- ja kosteusinstrumentit myös ESA:n ExoMars 2020-laskeutujaan sekä NASA:n Mars 2020 -mönkijään. Näiden laitteiden valmistaminen onkin Ilmatieteen laitoksen mukaan jo täydessä vauhdissa. ExoMars-hanke on kaksiosainenExoMars 2016 -laukaisu koostuu Marsia kiertämään asettuneesta emoaluksesta (TGO – Trace Gas Orbiter) sekä Marsin pinnalle laskeutumista yrittäneestä Schiaparelli-moduulista. Kyseessä on ESAn ja Venäjän Roskosmosin yhteinen kaksiosainen Mars-tutkimusohjelma. TGO-luotaimen päätavoite on tutkia kiertoradalta käsin metaanin ja muiden vähäisen pitoisuuden omaavien kaasujen esiintymistä Marsissa ja paikantaa näiden kaasujen lähteitä. Metaanin kiistaton löytyminen olisi signaali joko alkeellisesta orgaanisesta toiminnasta tai geologisesta aktiivisuudesta. Lue myös aiempia Lentoposti.fi -juttuja ExoMarsista:
|
|||
