Ilmavoimat järjesti eilen 23. tammikuuta perinteisen komentajan mediatapaamisen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kenraalimajuri Sampo Eskelinen veti tilaisuuden. Esille nousivat niin kansainvälinen harjoittelu, lentoturvallisuus kuin luonnollisesti Hornetit korvaava HX-hanke. Ilmavoimat 100 -juhlavuosi sen sijaan jäi taka-alalle.

Ilmavoimien komentajan mediatapaamisella on vuosikymmenten perinteet. Niitä järjestettiin pitkään Tikkakoskella, mutta viime aikoina paikkana on ollut VIP-terminaali Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Paikka on mahdollistanut joinain vuosina myös lentokaluston esittelyn terminaalin edessä asematasolla. Viimeksi tapaaminen järjestettiin joulukuussa 2016, jolloin esiteltiin uusi Grob G115E -koulukone. Tänä vuonna ei ilma-aluksia kuitenkaan ollut nähtävänä.

Kenraalimajuri Sampo Eskelinen on järjestyksessä 20. Ilmavoimien komentaja. Hän aloitti tehtävässä 1. kesäkuuta 2017. Eskelinen jatkoi edeltäjiensä perinteitä pitämällä parituntisen kattavan esityksen Ilmavoimien kuluneesta vuodesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmavoimien toimintaympäristö maamme lähialueilla on viime vuosina ollut voimakkaassa muutoksessa. Lentotoiminnan aktiivisuus on noussut uudelle tasolle.

Lisäksi alueen valtiot uusivat taistelukonekalustoaan. NATO-maat Norja ja Tanska ovat päätyneet Lockheed Martin F-35 -koneeseen, Ruotsi ostaa kotimaisia Saab JAS 39 E Gripeneitä.

Niin ikään NATO-liittoutumaan kuuluvien Baltian maiden ilmapuolustuksesta vastaa puolestaan muiden jäsenmaiden hävittäjistä koostuva vaihtuva Baltic Air Policing -päivystys.

Tällä hetkellä sen ohella Viron Ämarissa on parhaillaan 12 Yhdysvaltojen Ohio Air National Guardin Lockheed Martin F-16 -hävittäjää. Ne myös harjoittelevat Suomen Ilmavoimien kanssa (lue Lentoposti.fi-juttu tästä).

Venäjä uudistaa ilmavoimiaan

Neuvostoliiton hajottua Venäjällä investoinnit sotilaskalustoon ja siten myös ilma-aseeseen romahtivat. Asiaan herättiin 90-luvun lopulla ja ensimmäiset uudet konetilaukset tehtiin. Kalustoa on toimitettu 2000-luvulla ja nyt ensimmäinen vaihe alkaa olla valmis. Komentaja Eskelisen mukaan seuraavista uusista tilauksista odotetaan parhaillaan ilmoituksia.

Itänaapurista löytyy nyt uuden sukupolven Suhoj Su-30 ja -35 -hävittäjiä sekä vanhempia mutta elinkaaripäivitettyjä Su-27-koneita. Lisäksi käytössä on samaan koneperheeseen kuuluvia moderneja Su-34-pommittajia. Sen sijaan stealth-hävittäjä Su-57 (aiemmin T-50 tai PAK-FA) on edelleen vielä testausvaiheessa.

Oman lisänsä lähialueemme toimintaympäristön muutokseen ovat tuoneet erilaiset kaikkialla räjähdysmäisesti yleistyneet miehittämättömät ilma-alukset. Esimerkiksi Venäjä on aktiivisesti hyödyntänyt UAV-kalustoa (Unmanned Aerial Vehicle) taistelutoimissa Syyrian konfliktissa.

Miehittämättömät ilma-alukset ja lennokit kiinnostavat luonnollisesti kaikkia alueen toimijoita. Lisäksi niitä käyttävät siivilipuolen operaattorit ja harrastajat. Eskelisen mukaan onkin hankala määritellä, minkä kokoinen UAV voidaan määritellä sotilaalliseksi uhaksi.

Vaikka lähialueella on runsaasti lentotoimintaa, alueloukkaukset Suomenlahdella jäivät vuonna 2017 vähäisiksi. Ruotsin meripelastuskopterin ja NATO:n hävittäjäparin ohella kansainvälisestä ilmatilasta Suomen puolelle koukkasi vain yksi venäläinen valtion ilma-alus.

Silloinkin kyseessä oli lentosuunnitelman jättänyt Tupolev Tu-154 -matkustajakone, joka oli matkalla Kaliningradin enklaaviin. Mediatilaisuudessa näytetyn valokuvan perusteella Ilmavoimien Hornet kävi kuitenkin tunnistamassa koneen Suomenlahden kansainvälisessä ilmatilassa sen ollessa paluumatkalla Venäjälle (yllä).

Ilmavoimat tukeutuu tuttuun toimintapaan

Katsauksessaan kenraalimajuri Eskelinen muistutti Ilmavoimien toiminnan perustuneen jo 60-luvulta alkaen liikkuvaan ja hajautettuun taistelutapaan maantietukikohtineen. Tämä antaa suojaa myös viime aikoina paljon julkisuudessa esiintynyttä ballististen täsmäohjusten uhkaa vastaan.

Vaikka Ilmavoimien terävin kärki normaalioloissa muodostuu ammattilaisista, sodan ajan vahvuudesta 90 prosenttia on reserviläisiä. Monien maiden ilmavoimissa esimerkiksi kalliiden ja räjähteitä sisältävien ilmataisteluohjusten käsittelystä vastaavat ammattilaiset. Meillä se onnistuu myös  reserviläisiltä varusmiespalveluksessa saadun koulutuksen turvin.

Positiivista on se, että neljään viime vuoteen sotilasilmailussa Suomessa ei ole sattunut onnettomuuksia. Aiemmin kun onnettomuuksia sattui vuosittain useita, niistä yritettiin oppia tutkimalla ja syitä analysoimalla.

Nyt kun onnettomuuksia sattuu harvoin, trendejä on vaikea löytää ja pitää turvautua muihin keinoihin. Taustalla onkin nyt ennakoiva lentoturvallisuustyö, koulutus sekä riskien kartoitus.

Kansainvälisyyttä Alaskaa myöten

Vuoden 2017 suurin harjoitus oli Arctic Challenge Exercise (ACE17) touko-kesäkuun vaihteessa. Suomen johtamassa tapahtumassa oli mukana 11 kansallisuutta sekä yli 100 lentokonetta, joista 90 oli hävittäjiä. Lentotoimintaa oli pohjoisessa kolmen valtion alueella.

Lentoposti.fi kertoi lokakuussa 2017, miten tulevaisuudessa ACE-harjoituksesta halutaan kehittää ns. Flag-tason tapahtuma. Nimi viittaa tunnettuihin Red Flag ja Frisian Flag -harjoituksiin (lue Lentoposti.fi -juttu tästä). Tämä ACE-kehitysnäkymä ei kuitenkaan noussut esille komentajan mediatilaisuudessa.

Sen sijaan Ilmavoimat valmistelee kuuden F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjän lähettämistä kuluvan vuoden lokakuussa Eielson Air Force Baseen Alaskaan. Siellä järjestetään Red Flag Alaska 2018 -harjoitus. Mukaan lähtisi noin 50-70 henkilöä.

Red Flag -harjoituksissa käytettävä alue on instrumentoitu niin, että siellä pystytään simuloimaan vihollisen ilmapuolustusta sekä tallentamaan lentotoiminta myöhempää analyysiä varten. Ilmavoimat on pitkään pohtinut Red Flag -osallistumista ja nyt se vaikuttaisi olevan toteutumassa.

Ilmavoimien vuosi 2018 käsittää kaikkiaan lähes 30 kansallista harjoitusta sekä toistakymmentä kansainvälistä. Jo tuttuun tapaan Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimien välillä on myös viikoittaista Cross Border Exercise -toimintaa pohjoisessa.

Lisäksi alkaneena vuotena Ilmavoimat on NATO Response Force -päivystysvuorossa. Tällä kertaa omatoimisesti tehty valmiusevaluointi tapahtui Lapin lennostossa 2017. NRF tarkoittaa mahdollisuutta lähettää 4+2 Hornet-hävittäjää ulkomaille koko tukeutumisjärjestelmänsä kera.

Mikäli NATO pyytää ja Suomen poliittiset päättäjät tähän myöntyvät, liikkeelle saadaan konttitiloista ja siirrettävistä lentokonehalleista koostuva omavarainen tukikohta. Sen toimintaa on Rovaniemellä menestyksellä testattu 20 asteen pakkasessa.

MLU2-päivitys valmis - JASSM odottaa koelaukaisua

Hornet-monitoimihävittäjien MLU2-elinkaaripäivitys (Midlife Update) saadaan päätökseen kuluvan vuoden aikana. Hornetien ilmasta maahan -täsmäaseistukseksi hankitut maaliin GPS/inertiaohjauksella hakeutuvat JDAM-pommit (Joint Direct Attack Munition) ja keskipitkän kantaman AGM-154C JSOW-liitopommit (Joint Stand-Off Weapon) ovat jo käytössä.

Lockheed Martin AGM-158 Joint Air-to-Surface Standoff Missile  -risteilyohjuksen (JASSM) integrointi koneeseen on sekin jo valmiina, mutta hankkeen päättävä koelaukaisu Yhdysvalloissa on sen sijaan viivästynyt. Kyky on kuitenkin jo olemassa viimeisimmällä MLU2-ohjelmistoversiolla päivitetyissä Horneteissa.

Integraatiotyötä ja koeammuntaa varten Ilmavoimien ohjaajista ja lentoteknisestä henkilöstöstä koostuva osasto siirtyi US Navyn China Laken tukikohtaan Kaliforniaan keväällä 2016 (lue Lentoposti.fi -juttu tästä).

Mukana oli kaksi Ilmavoimien Hornet-monitoimihävittäjää. Kun koelaukaisu viivästyi, henkilöstö kotiutettiin mutta koneet jäivät Kaliforniaan odottamaan jatkoa.

Koelaukaistava JASSM-ohjus ei ole samanlainen kuin tositilanteessa käytettävä ase. Kyseessä on pienemmällä räjähteellä ja erinäisillä telemetriamittauslaitteilla varustettu ohjus.

Vaikka testi on viivästynyt, MLU2:n ilmasta - maahan -kyky saadaan hävittäjiin suunnitellusti vuoden 2018 aikana. Hornetit palaavat ilmeisesti maaliskuussa tapahtuvan JASSM-koeammunnan jälkeen Yhdysvalloista Suomeen.

HX-hanke etenee - neljällä koneella lennetty

Komentaja Eskelisen ensimmäisessä mediatapaamisessa oli paikalla runsaat 20 toimittajaa. Suurin kiinnostus kohdistui odotetusti meneillään olevaan Hornet-kaluston korvaavaan, jopa kymmenen miljardin euron HX-hankkeeseen. Kovin suuria uutisia tästä kesken olevasta prosessista ei tässä vaiheessa kuitenkaan ollut kerrottavissa.

Suomi on jo vuonna 2016 lähettänyt potentiaalisten konevalmistajien kotivaltioille RFI-tietopyynnöt (Request for Information) ja saanut niihin vastaukset. Lisäksi on käyty vuoropuhelua vastaajien kanssa. Samanlaiset kyselyt ovat lähteneet ase- ja sensorivalmistajille.

RFI-vastausten perusteella on valmisteltu RFQ-tarjouspyynnöt (Request for Quotations). Ne lähetetään huhti-toukokuussa ja seuraavaksi odotetaan vastauksia niihin.

Samaan aikaan on käynnissä hankinnan rahoitussuunnittelu sekä elinjaksokustannusten selvittäminen. Poliittista päätöstä HX-hankinnasta odotetaan vuonna 2021.

Ilmavoimat on osana pre-evaluointia jo lentänyt ulkomailla neljällä kaksipaikkaisella hävittäjäehdokkaalla. Ne ovat Boeing F/A-18F Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon ja Saab JAS 39D Gripen. Lockheed Martin F-35 Lightning II -koneesta ei ole kaksipaikkaista versiota, joten siihen on tutustuttu simulaattorissa.

YLE:n Aamu-tv:ssä keskiviikkona 24. tammikuuta vieraillut Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg muistutti, että hänkin on jo lentänyt kaikilla ehdokkaana olevilla havittäjillä, joillain jopa useasti (lue Lentoposti.fi -jutut lennoista: Eurofighter, Gripen, Super Hornet ja Rafale).

F-35-koneeseen Lindbergkin on tutustunut simulaattorissa. Entinen Ilmavoimien komentaja korosti, että lentäminen on vain pieni osa valintaprosessia. Sen perusteella hän ei olisi valmis laittamaan hävittäjäehdokkaita paremmuusjärjestykseen.

Komentaja Eskelisen mukaan nyt lennetyt hävittäjäversiot eivät vielä vastaa niitä, jotka tulevat kokoonpanosta vuonna 2025 kun Ilmavoimat suunnitelmien mukaan vastaanottaa ensimmäisen uuden koneensa. Esimerkiksi Saab tarjoaa JAS 39 E/F -versiota kun nyt on lennetty edellisen sukupolven C/D-mallilla. Nykykoneilla saadaan kuitenkin riittävää tietoa valinnan perusteeksi.

Kun Hornetien ostoon johtaneessa DX-hankinnassa 90-luvulla koneita lähinnä vertailtiin keskenään, nyt tehdään skenaarioperusteinen uhka-analyysiin ja puolustusvoimien suorituskykyvaatimuksiin perustuva evaluointi. Esimerkiksi hävittäjän nopeus ei ole niin keskeinen tekijä kuin sen asejärjestelmän suorituskyky.

Skenaarioita ovat esimerkiksi asevaikutus ilmasta ilmaan, maahan ja merelle sekä tiedustelu ja pitkän kantaman vaikuttaminen. Evaluoinnissa otetaan huomioon myös oletetun vastustajan suorituskyky nyt ja tulevaisuudessa.

Lisäksi tarkastellaan maatoimintaa ja tukeutumista. Näin on tarkoitus hahmottaa tulevan hävittäjän 30 vuoden elikaaren aikainen ja toimintaympäristöön suhteutettu ajantasainen suorituskyky.

Edellisessä DX-evaluoinnissa 1990-luvulla ehdokkaina olleet hävittäjät lennettiin Suomeen testattaviksi paikallisissa olosuhteissa. Komentaja Eskelisen mukaan ei ole vielä varmaa, toimitaanko nytkin näin.

Hankittavien koneiden määrää Eskelinen kommentoi toteamalla, että lukumäärä on edelleen relevantti ja se on osa suorituskykyä. Horneteja hankittiin 64 ja niitä on edelleen käytössä 62. Koneiden määrästä puhuttaessa on myös muistettava, että joka hetki 20 - 30 prosenttia niistä on erilaisissa huolloissa.

Ennen Hornetia Suomessa oli käytössä kaksi hävittäjätyyppiä: neuvostoliittolainen MiG-21BIS ja ruotsalainen Saab 35 Draken. HX-hankkeessa kahden konetyypin ratkaisu on ollut yhtenä mahdollisuutena tarjottavien vaihtoehtojen joukossa. Eskelisen mukaan kustannustehokkuuden näkökulmasta tämä ratkaisu olisi kuitenkin kaukaa haettu. Teksti Tero Tuominen

Komentaja Eskelisen mediatilaisuudessa käsiteltiin myös uusien Grob-koulukoneiden tuotetukiongelmia sekä ilmatorjunnan korkeusulottuvuuden kasvattamista. Niistä voi lukea näistä Lentoposti.fi -jutuista: Grob ja ilmatorjunta.

Lue myös: