Hollannin onnettomuustutkintaviranomainen Onderzoeksraad voor Veiligheid julkisti tiistaina Malaysia Airlinesin matkustajakoneen tuhoa 17. heinäkuuta 2014 selvittävän loppuraporttinsa. Sen mukaan lennolla MH17 ollut kone tuhoutui BUK-ilmatorjuntaohjuksen sirpaloituvan taistelukärjen aiheuttamien vaurioiden takia.

Hollannin johtaman kansainvälisen tutkintakomitean raportin tiedotustilaisuus järjestettiin lentokonehallissa Gilze-Rijenin lentotukikohdassa. Tutkijat julkistivat samalla rekonstruktion 777-200-koneen etuosasta. Se oli koottu tukirangan päälle maastosta kerätyistä osista.

Rekonstruktiossa näkyy sirpalevaikutusta erityisesti koneen eturungon alueella. Ohjuksen arvioidaan ohjaamon ääninauhurien datan analysoinnin ja simulointien perusteella räjähtäneen koneen ohjaamon tasalla noin 2 metriä vasemmalle lentosuuntaan nähden ja 3,7 metriä rungon yläpuolella (havainnekuva 70 kilon taistelulatauksen sirpalejakautuman simulaatiosta vasemmalla).

Koneen osista ja vainajista löydettiin BUK-järjestelmän 9M38-ohjuksen 9N314M-taistelukärjelle tyypillisiä esisirpaloituja kuution ja rusetinmuotoisia teräspaloja (oikealla, klikkaa kuvat suuremmaksi). Ohjuksen valmistajan mukaan niitä on taistelukärjen räjähteen ympärillä kahdessa kerroksessa lähes 8000 kappaletta.

Boeingin ohjaamo-osa leikkautui sirpalevaikutuksen seurauksena irti. Heti tämän jälkeen koko kone hajosi useisiin osiin.

Ne putosivat maahan kuuteen eri paikkaan kolmelle paikkakunnalle 50 neliökilometrin alueelle. Tutkijoilla oli hankala tehtävä kerätä materiaalia sotatoimialueella olevilta maahanputoamispaikoilta. Vain osa koneesta saatiinkin talteen. Kappaleet kuljettettin junalla Hollantiin tutkittavaksi.

Tutkijat selvittivät myös sitä, miksi siviili-ilma-alukset ylipäätään lensivät taistelualueen yllä. Tänään julkistetun raportin mukaan 61 lentoyhtiön koneita lensi Itä-Ukrainan ilmatilassa samana päivänä. Alasampumisen aikaan lähistöllä oli neljä konetta, joista MH17 päätyi ohjuksen maaliksi.

Syy oli yksinkertainen: vaikka Itä-Ukrainassa oli ammuttu alas matalammalla lentäneitä sotilashelikoptereita ja -lentokoneita, kukaan ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi että ilmatorjunnasta olisi vaaraa suurissa reittikorkeuksissa eli yli kymmenessä kilometrissä oleville matkustajakoneille.

Alempana Ukraina oli kuitenkin jo aiemmin sulkenut ilmatilan ensin lentopinnalle FL260 (7920 metriä) ja myöhemmin FL320 asti (9750 metriä).

Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER -kone (9M-MRD) nousi Amsterdamin Schipholin kiitotieltä 36C lennolle kohti Kuala Lumpuria.

Turmassa ei ollut eloonjääneitä. Koneessa oli 298 ihmistä kahdestatoista eri maasta. Suurin osa 283:sta matkustajasta oli hollantilaisia.

Matkustajakone katosi tutkasta Donetskin lähellä ja se syöksyi maahan noin 50 kilometrin päässä Ukrainan ja Venäjän rajalta.

Malaysian One Seven lensi radioyhteydessä Dnipropetrovskin aluelennonjohtoon (Dnipro Radar). Viimeinen toisiotutkahavainto saatiin lentopinnalta FL330 (10 060 metriä) GPS-paikassa N48.56 E37.21 kello 13:43 UTC-aikaa.

Koneen ohjaussuunta oli viimeisen lähetyksen aikaan 118 astetta ja nopeus oli 490 solmua. Viimeinen havainto oli koneen lentäessä kohti TAMAK-reittipistettä, joka sijaitsee Ukrainan ja Venäjän rajalla.

Alusta alkaen on pidetty todennäköisenä, että Boeing 777 ammuttiin alas venäläisvalmisteisellä BUK M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä (Бук 9K37).

Siihen kuuluvan tutkalla ja ohjuslavetilla varustetun tela-ajoneuvon (Transporter Erector Launcher and Radar eli TELAR) on dokumentoitu liikkuneen kapinallisten hallussa olevalla alueella tapauksen aikoihin.

BUK TELAR kykenee itsenäiseen tulitoimintaan ilman järjestelmään yleensä kuuluvia tutka- ja johtokeskusvaunuja. Ohjuksen ampuneista operaattoreista ja heidän kansallisuudestaan tai tarkasta sijainnistaan ei raportissa ole tietoa. Myös Ukrainalla on BUK-ohjuksia.

Suomen Puolustusvoimilla on vielä sama BUK-järjestelmä (meillä ItO96, kuvassa yllä), mutta siitä ollaan luopumassa norjalais-amerikkalaisten NASAMS-ilmatorjuntaohjusten tullessa palvelukseen.

Tela-alustainen Buk M1 -järjestelmä on varsin monimutkainen ja sen käyttäminen tuskin onnistuisi ilman koulutettuja operaattoreita. Ilmatorjuntaohjuksen kantama on noin 35 kilometriä ja se lentää maksimissaan 22 kilometrin korkeuteen. Ohjuksen lähtönopeus on 1 250 m/s.

BUK:n 9M38-ohjuksen keskirungossa on esisirpaloitu taistelulataus, jonka herätesytytin laukaisee vaikkei suoraa osumaa kohteeseen tulisikaan. Näin suurinopeuksinen rengasmaisesti leviävä sirpalepilvi laajentaa edetessään tuhoaluetta (tutkijalautakunnan animaation kuvassa yllä). T.T.

Tutkijoiden julkaisema video (englanniksi):