Kolmen Carrier Strike Group -ryhmittymän osaston muodostavat suojaosastoineen USS Ronald Reagan (CVN 76), USS Nimitz (CVN 68) ja USS Theodore Roosevelt (CVN 71, otsikkokuvassa, klikkaa suuremmaksi). Edellisen kerran vastaava muodostelma purjehti Tyynen meren alueella lähellä Guamin saarta Valiant Shield -harjoituksessa vuosina 2006 ja 2007. Alusten tarkkaa operaatioaluetta ei ole tällä kertaa kerrottu, mutta ne toiminevat Japaninmerellä. Yhdysvaltain voimannäyttö on suurella todennäköisyydellä kohdistettu Pohjois-Korean johdolle.
Lentotukialukset suojaosastoineen harjoittelevat ilmapuolustusta, merialueen valvontaa sekä tarvike- ja polttoainetäydennyksiä merellä liikkeessä oltaessa. Yhdysvaltojen merivoimilla (US Navy) on kymmenen Nimitz-luokan lentotukialusta. 333 metriä pitkien laivojen voimanlähteenä on kaksi ydinreaktoria, jotka mahdollistavat yli 30 solmun nopeudet. Alukset kykenevät 20 vuoden toimintaan ilman polttoainetäydennystä. Ensimmäinen luokan alus USS Nimitz otettiin käyttöön vuonna 1975. Viimeinen, USS George H.W. Bush valmistui 2009.
Esimerkiksi Kiinan, Venäjän ja Englannin tukialuksissa ei ole katapultteja, niissä lentoonlähdössä käytetään hyppyreitä. Tämä rajoittaa niin aselastia kuin polttoainetankkausta. Nimitz-luokan aluksien purjehduksilla mukana olevien lentokoneiden määrä vaihtelee, mutta yleensä se on noin 90. Keskeinen taistelukonetyyppi on Boeing F/A-18 E/F Super Hornet, mutta myös vanhempia McDonnell Douglas F/A-18 C/D Hornet -versioita on vielä käytössä. Lisäksi tyypillisesti mukana on Boeing EA-18G Growler -koneita, jotka ovat erikoistuneet elektroniseen sodankäyntiin. Grumman E-2 Hawkeye AWACS -koneet tuottavat ilmatilannekuvaa tukialusten ympäristöstä. Helikopterit, kuten Sikorsky HH-60 Seahawk, vastaaavat sukellusvenetorjunnasta ja SAR-pelastusoperaatioista. T.T.
|
|||