Hattulan Renkajärvellä tapahtui sunnuntaina 12.6.2011 kello 15:57 lento-onnettomuus, jossa kaksi kilpailulennolla ollutta yksipaikkaista purjelentokonetta törmäsivät ilmassa toisiinsa. Toisen koneen ohjaaja pelastautui laskuvarjolla, toisen koneen ohjaaja menehtyi. Molemmat koneet tuhoutuivat. Törmäyksessä alempana ollut kone lisäsi korkeutta pienentäen nopeutta ja osui alhaalta yläpuolella olevaan koneeseen. Tapahtumassa osallisina olleet koneet (Schempp-Hirth Ventus 2a ja Alexander Schleicher ASW 27-18E) osallistuivat purjelennon Suomen mestaruuskilpailuihin. Törmäys tapahtui liitolennossa hyvissä sääolosuhteissa Forssan ja Syrjäntaan käännepisteiden välillä noin 1400 metrin korkeudessa Pirkkalan sotilaslennonjohtoalueella (Ilmatilaluokka D). Alueen eteläosa oli varattu kilpailuilmatilaksi. Kumpikin ohjaaja oli kokenut purjelentäjä ja kilpailija. Ennen yhteentörmäystä koneet lensivät lähes samaa reittiä ja ajoittain hyvin lähellä toisiaan. Törmäys tapahtui, kun alempana ollut kone lisäsi korkeutta pienentäen nopeutta ja osui yläpuolella olevan koneen pohjaan. Törmäyksen voimasta alapuolella olleen koneen takarunko sekä oikea siipi katkesivat ja ohjaamon kuomu särkyi. Kone kääntyi jyrkkään syöksyyn, jolloin myös vasen siipi katkesi. Koneen runko syöksyi suurella nopeudella maahan. Ohjaaja löytyi hylyn ulkopuolelta. Hän oli avannut turvavyöt, mutta ei ollut laukaissut laskuvarjoa. Yläpuolella olleen koneen pohja ruhjoutui, ohjausjärjestelmä vaurioitui ja kuomu särkyi. Ohjaaja pelastautui laskuvarjolla. Molemmissa koneissa oli kaksi GPS-laitetta, joiden tallenteita käytettiin onnettomuuden tutkinnassa. Koneissa oli myös yhteentörmäyksestä varoittava FLARM-laite. Laskuvarjolla pelastautuneen ohjaajan mukaan FLARM ei varoittanut ennen yhteentörmäystä toisesta lähellä olevasta koneesta. Varoituksen puuttuminen johtui FLARM-laitteen ohjekirjallisuudessa mainituista rajallisista ominaisuuksista. Onnettomuuden syynä oli ohjaajien puutteellisesta tilannetietoisuudesta johtunut koneiden ajautuminen päällekkäin korkeussuunnassa leikkaaville lentoradoille niin, että heillä ei ollut mahdollisuutta nähdä toisiaan. Myötävaikuttavana tekijänä oli se, että törmäyksestä varoittava järjestelmä ei antanut hälytystä. Onnettomuustutkintakeskus teki Suomen Ilmailuliitto ry:lle turvallisuussuosituksen, jossa esitettiin turvallisuusasioita käsittelevän tilaisuuden pitämistä ennen jokaista purjelentokilpailua. Lisäksi suositettiin, että turvallisuuteen liittyviä asioita käsitellään jokaisen kilpailupäivän tehtävänantotilaisuudessa. Onnettomuuden tutkintaseloste
|
|||