Turun lentokentän asematasoa hallitsi viikonloppuna massiivinen Boeing C-17A Globemaster III, jonka rinnalla muut koneet näyttivät pieniltä. Tyypin sukujuuret löytyvät McDonnell Douglasin Long Beachin tehtailta, joilta valmistui runsaasti myös Finnairin koneita.

C-17 on monikäyttöinen kuljetuskone, joka soveltuu niin materiaalin kuin henkilöstön kuljetuksiin sekä kumpienkin laskuvarjopudotuksiin (hyppyovi kuvassa alla, klikkaa suuremmaksi).

Peräportti ramppeineen mahdollistaa jopa panssarivaunujen ilmakuljetukset. Suuren koneen toimintakyky valmistelemattomilta lyhyiltä kiitoteiltä tekee siitä myös taktisiin kuljetuksiin soveltuvan.

McDonnell Douglas kehitti Globemasterin 1980-luvulla osana C-X-ohjelman kuljetuskonekilpailutusta, johon yhtiö osallistui suoralla siivellä varustetulla YC-15-prototyypillä. Se valittiin kolmesta vaihtoehdosta. Muut olivat tulivat Boeingilta ja Lockheedilta.

Lopullisesta C-17-koneen tuotantoversiosta tehtiin protoa suurempi ja se sai nuolimuotoisen siiven.  Ensilentonsa C-17 teki 1991 ja käyttöön USAF:n palveluksessa se otettiin 1995.

Nimi Globemaster III perustui kahteen aiempaan Douglasin rakentamaan mäntämoottorikuljetuskoneeseen: C-74 Globemaster ja C-124 Globemaster II. Koneen lentomiehistöt tuntevat C-17:n lempinimellä Moose (hirvi).

McDonnell Douglas liitettiin Boeingiin vuonna 1997. Yhtiön matkustajakoneohjelmat lopetettiin nopeasti, mutta Globemaster III -tuotanto jatkui.

C-17-kuljetuskoneita käyttävät USAF:n lisäksi Kanada, Australia, Englanti, Intia, Qatar, Kuwait ja Yhdistyneet Arabiemiraatit.

Koneita rakennettiin lopulta yhteensä 279 kappaletta. Viimeinen Globemaster III valmistui juuri äskettäin tämän vuoden toukokuussa.

Boeing C-17 on 53 metriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 52 metriä. Sivuperäsin nousee 16,8 metrin korkeuteen. Suurin lentoonlähtöpaino on 265 350 kiloa ja maksimikuorma 77 500 kg.

Suomi ostaa 100 Globemaster-tuntia vuodessa

Koneita ostaneiden valtioiden ohella Globemasterilla lentää monikansallinen Heavy Airlift Wing, jossa Suomikin on mukana ostamalla vuosittain lentotunteja. Kaikkiaan 12 maalle palvelua tarjoava yksikkö tukeutuu Pápan lentotukikohtaan Unkarissa.

Strateginen ilmakuljetuskyky on kymmenen Nato-maan ja kahden rauhankumppanimaan, Ruotsin ja Suomen, yhteisohjelma. Ohjelmasta käytetään lyhennettä SAC (Strategic Airlift Capability).

SAC-käyttöön on hankittu kolme C-17A Globemaster III -kuljetuskonetta. Lennostossa työskentelee noin 135 SAC-jäsenvaltioiden edustajaa. Suomen osaston vahvuus on neljä henkilöä.

Mukana ovat Bulgaria, Viro, Suomi, Unkari, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Romania, Slovenia, Ruotsi ja USA. Suurin käyttäjä on Yhdysvallat 1000 lentotunnilla vuodessa. Ruotsi käyttää 550, Norja 450 ja Hollanti 400 tuntia.

Suomen osuus C-17-kuljetuskyvystä on 100 lentotuntia vuodessa. Kolme konetta mahdollistavat SAC-rymittymän käyttöön kaikkiaan noin 3 165 lentotuntia vuodessa.

Kolmen hengen miehistöllä keittiö ja lepotilat

Globemasterissa on normaalisti kolmen hengen miehistö (kaksi lentäjää ja loadmaster-kuormausteknikko, jälkimmäisen työpiste kuvassa oikealla). Pitkillä tehtävillä mukana on kolme lentäjää ja kaksi loadmasteria.

C-17 voi toimia noin 1000 metrin pituisilta kiitoteiltä. Konetyypillä voidaan operoida myös päällystämättömiltä alustoilta, kuten ruohopintaisilta alueilta.

Turkuun saapuessaan Globemaster teki taktisen lähestymisen, missä täysiä reverssejä ja moottorijarrutusta käyttämällä se pysähtyi parinsadan metrin laskukiidon jälkeen. Päälaskutelineissä on yhteensä 12 pyörää ja jokaisessa niistä on jarru.

Lyhyt laskeutumismatka perustuu NASA:n kanssa kehitettyyn "Externally blown flaps" -menetelmään. Siinä laskusiivekkeillä käännetään moottorien virtausta alas päin tuottamaan nostovoimaa.

Näin C-17 voi tehdä erittäin jyrkkiä lähestymisiä, joissa moottoritehoa lisätään nostovoiman kasvattamiseksi. Ohjaaja asettaa HUD-näytön merkin kiitotien kosketuskohtaan ja ohjaa koneensa siihen.

C-17-kone voidaan osittain sisustaa myös normaaleilla matkustajakoneiden istuimilla, jolloin se voi kuljettaa yli 140 henkilöä. Pienemmän matkustajamäärät istuvat rahtitilan reunoilta alas taittuvilla kiinteillä penkeillä.

Suomen Ilmailuliiton päälentonäytöksessä Turussa viikonlopun ajan oleva C-17A tukeutuu Wright-Pattersonin lentotukikohtaan Ohiossa.

Kyseessä ovat ilmailun alkuaikojen kotikonnut ja Globemasterin sivuperäsimessä komeileekin Wright-veljesten maailman ensimmäisen Wright Flyer -moottorikoneen kuva (kuvassa). Sama profiili on myös koneen mittaritaulun tyyppikyltissä.

Näytteillä oleva koneyksilö 97-0044 (sarjanumero F-47/P44, valmistunut 1996) kuuluu Air Force Reserve Commandin 445th Airlift Wingille (445 AW). Siten konetta lentävät ja operovat reserviläiset.

Lentoposti.fi tutustui Globemasteriin lauantaina sen lentäjän Ryan Armstrongin johdolla (vasemmalla). Ohjaamon laitteissa on useissa kohdin havaittavissa sukulaisuutta samoihin aikoihin suunniteltuun McDonnell Douglas MD-11-matkustajakoneeseen.

Armstrong kertoi koneellaan olevan enemmän lentotunteja kuin viereen pysäköidyllä, jo 60-luvun alussa valmistuneella Boeing KC-135R Stratotanker -ilmatankkerilla.

Syynä on se, että USAF:n tankkauskoneet istuivat kylmän sodan aikana lähinnä kentillään odottamassa mahdollista hälytystä lennolle saattamaan Boeing B-52 Stratofrotress -koneita ydinhyökkäykselle Neuvostoliittoon. Nyky-Globemasterit sen sijaan keräävät jatkuvasti tunteja pitkillä kujetuslennoilla eri puolille maailmaa.

Tämä on ensimmäinen kerta kun USAF:n reservin C-17 osallistuu lentonäytökseen Suomessa. Koneen miehistön mukaan kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta myös koko Euroopassa.

Kun matkustajamäärä on suuri, Globemasteriin asennetaan rahtikannelle kaksi WC:tä ja keittiön käsittävä kontti (oikealla). Tällainen on myös Turussa nähtävässä koneessa.

Normaalisti vain koneen omalla lentomiehistöllä operoitaessa ohjaamon portaiden alta löytyy pieni keittiö. Koneessa on yksi kiinteä WC. Heti rahtikantta ylempänä olevan ohjaamon takana on myös pieni lepotila miehistölle.  T.T.

Lue muita Lentoposti.fi -juttuja Turun lentonäytöksestä: