Midnight Hawks -taitolento-osastossa lentävät vuonna 2021 edelliseltä kaudelta tutut osastoa johtava #1 kapteeni Vesa Loukko, #3 kapteeni Juho Tervahartiala oikealla siipipaikalla ja #4 kapteeni Oskari Tähtinen jonopaikalla. Uutena lentävässä kokoonpanossa on numerolla #2 vasenta siipipaikkaa lentävä kapteeni Jussi Nokso, joka siirtyi paikalle selostajan tehtävästä. Kuluvan kauden lentosarjan luvataan olevan aiempaa dynaamisempi sekä sisältävän paljon pystyliikkeitä sekä muita harvemmin nähtyjä liikkeitä. Sarjaan on lisätty tervehdyksiä ja täysin uutena liikkeenä Midnight Hawksin toteuttamana iso-T-silmukka, joka lennetään vinosti yleisöön nähden. "Lisäksi tynnyrikäännös on meille ihan uusi liike. Tämän vuoden sarja on vähän tiivistetympi ja tässä tapahtuu enemmän kuin viime vuonna", kertoo Loukko. Tammikuussa aloitettu alkuvuoden treenaus huipentui ensimmäiseen yleisölle toteutettuun esityslentoon 15. toukokuuta Ilmasotakoululla Jyväskylän Tikkakoskella, kun Midnight Hawks esiintyi Lentoreserviupseerikurssille järjestetyssä rekrytointitapahtumassa. Lentävässä kokoonpanossa aloittanut Nokso sanoo sopeutuneensa esityslentämiseen hyvin. Kaikilla Midnight Hawks -osaston jäsenillä on pitkä kokemus lentämisestä Hawk-suihkuharjoituskoneilla ja F/A-18 Hornet -hävittäjäkalustolla. Kun kone nousee ilmaan, keskittyminen lentoon ja lentämiseen on sataprosenttista. "Kai se vähän jännittää, kun kävelee koneelle ja istuu odottamassa, että kohta lähetään rullaamaan ja yleisö pääsee paikalleen. Mutta sitten kun päästään ilmaan, joutuu keskittymään täysillä, niin ei siinä jouda miettimään, että jännittääkö tässä", jatkaa Nokso.
Midnight Hawks lentää neljällä BAE systems Hawk -suihkuharjoituskoneella. Lentonäytöskaudella nähtäneen myös vuonna 2020 esitelty sinivalkoinen juhlamaalattu Hawk (HW-340).
Taitolento-osastossa lentäminen on tiimityötä, jossa kaikilla on selkeä roolinsa ja paikkansa. Ero lentämisessä eri positioilla on selvä. Loukko on tiimin ainut, joka on Midnight Hawks -uransa aikana lentänyt kahdella paikalla, siipikonetta ja johtokonetta. "Siipipaikalla joutuu tekemään fyysisempää ja mekaanisempaa työtä, ja siinä on hirveä hiki päällä", sanoo Loukko. Jono- eli slottipaikkaa lentävä Tähtinen korostaa, että #4:n roolissa joutuu erityisesti miettimään kokonaisuuden näyttävyyttä ja illuusiota yleisölle. Kone tulee esimerkiksi tietyissä liikkeissä sijoittaa niin, että se näyttää olevan suoraan johtokoneen takana ja alla, mutta todellisuudessa lennetään yleensä aina vähän ala- tai yläpuolella. "Maahan kuitenkin näyttää, että ollaan timantissa. Slottipaikalla pitää miettiä, missä yleisö on, ja mallailla sopivaa paikkaa sen mukaan. Samoin riippuu vähän kelistä, miten lähelle johtokonetta siipikoneet pystyvät lentämään, kertoo Tähtinen. "Jonopaikkaan verrattuna siivillä on taas paljon hankalampaa pysyä oikealla paikalla, kun on siellä siiven jatkeella ja tulee pyörityksiä. Samalla joutuu ohjaamaan kolmeen suuntaan samanaikaisesti", jatkaa Loukko. Oikealla siivellä lentävä Tervahartiala puolestaan korostaa, että joskus helpoilta näyttävät liikkeet voivat olla vaikeita. Pitkän hiomisen lopputulos saattaa näyttää yksinkertaiselta, eikä liikkeen haastavuus välttämättä erotu yleisölle. "Esimerkiksi viime vuonna teimme silmukan, johon lähdettiin joutsenessa. Eli lähtö nelosen siivellä, ja vaihdoimme puolessa välissä vinoneliöön. Kun se onnistui, niin röyhkeästi vain hakeutui ykkösen siivelle pää alaspäin. Mutta yleisö näki vain silmukan, eivätkä monet huomanneet muodonmuutosta. Mutta itse tietysti nauttii, kun onnistuu siinä vaikeassa asiassa", kertaa Tervahartiala. "Tämän vuoden sarjassa ne jutut, jotka ovat vaikeita, ovat myös oikeasti näyttäviä. Ainakin itselle rivimuodossa tehtävät liikkeet ovat vaikeita, esimerkiksi iso-T", jatkaa Tervahartiala. Yhteen pelaaminen maassa ennen lentoa ja ilmassa esityksen aikana on tärkeää ja välttämätöntä. "Kun kaikki lentävät hyvin, se on kaikille helppoa, mutta kun yksi alkaa pudota rivistä, se on kaikille vaikeaa. Silloin ei ole selkeää linjaa, jonka suhteen pitää lentää. Kyllä tämä on huippuunsa hioutunut tiimi. Parhaimmillaan se on helppoa, ja joskus se on haastavaa", päättää Tähtinen.
Oman taiteellisen lisänsä esitykseen antaa myös selostaja, joka huolehtii maasta käsin esityksen näyttävyydestä yleisölle. #7 kertoo, mitä sarjassa tapahtuu ja mikä liikkeissä on haastavaa. Ryhmän selostajalle annetaan taiteellinen vapaus valita musiikit ja kirjoittaa selostus tekijänsä näköiseksi. "Pikkuhiljaa olen ajanut itseäni sisään tähän hommaan. Olen käynyt istumassa kyydissä ja katsellut videoita sarjasta. Olen yrittänyt painaa mieleeni sarjan, jotta pystyn laittamaan oikeaan väliin musiikkia ja selostusta ja rakennettua eheän kokonaisuuden", sanoo Sunnari ensimmäisistä kuukausistaan taitolento-osastossa.
"Aika paljon on peruttu tapahtumia, mutta toivotaan, että ne loput esitykset loppukesästä toteutuvat. Lisäksi pari ulkomaanreissua olisi luvassa, ja muutamia ylilentoja eri tapahtumissa", päättää Loukko.
|
|||
