Finnairin 21-vuotias, 54 710 tuntia ja 32 966 lentoa lentänyt Airbus A319 seisoo 16. maaliskuuta 2021 Finnairin tekniikan hallissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Koneen moottorit on irrotettu, erilaiset luukut ovat auki ympäri konetta paljastaen normaalisti piilossa olevia hydraulijärjestelmän putkia, sähköjohtoja sekä ilmastointikanavia.
Myös ohjaamovarustus on riisuttu lähes sadan vuoden takaisen Junkers-koneen tasolle, kun jäljellä on käytännössä enää sidestick-ohjaussauvat sekä kaasukahvat. Kaikki muu ohjaajien penkkejä myöden on käytännössä jo purettu.
Koneen purkamisessa on jouduttu huomioidaan useita erilaisia seikkoja. Hanketta on työstetty kierrätys- ja ympäristönäkökulmista mm. Finavian, Vantaan kaupungin ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. Purkutyö pitää toteuttaa oikealla tavalla ja kierrätyshankkeessa on jouduttu varautumaan moniin erilaisiin asioihin.
Suurimman painopistemuutoksen aiheuttivat CFM56-moottoreiden irrotukset. Moottorit painavat yhteensä noin 4600 kg. Myös koneen sisäosien purkaminen on muuttanut painopistettä.
Kierrätyshankkeessa ympäristön kannalta kriittisiä kohteita purkutyössä ovat kokonaisuudet, joissa on käytetty erilaisia nesteitä. Niihin on valmistauduttu mm. vuodonhallintasuunnitelmalla.
Koneen ympärillä on runsaasti hyllykköjä, joissa on erilaisia merkittyjä osia. Osa niistä otetaan Finnairin omaan käyttöön ja osa annetaan myyntiin lentokoneen varaosia kauppaaville toimijoille. Omat hyllynsä on myös tavaroille, jotka on irrotettu uudelleenkäytettävien osien tieltä. Niiden kohtaloa arvioidaan osa kerrallaan eli niistäkin toisten osien elinkaari jatkuu jossain toisessa koneyksilössä. “Koneesta irrotetaan aiempaa enemmän osia ja nyt erilaisia osia otetaan irti kaikkiaan noin 900-1000 kappaletta. Tämän seurauksena aikataulu hieman venyy, kun irrottavaa on enemmän”, kertoo Rossi. “Otamme nyt talteen mm. ulkopuolisia luukkuja, jolla varaudutaan mahdollisiin vauriokorjauksiin. Niillä on rahanarvoista käyttöarvoa meille”, jatkaa Rossi.
Muita suurempia osakokonaisuuksia joiden varastointia harkitaan ovat esimerkiksi rahtiruumien luukut. Ne saattavat välillä kolhiintua esimerkiksi koneen käännön aikana suoritettavissa lastaus- ja purkutöissä. Suurten osien varastoinnin mielekkyyttä Finnairillakin joudutaan pohtimaan tarkasti. Purkutyön ollessa vielä kesken on OH-LVB:n osia käytetty jo Finnairin muissa koneissa. Lisäksi koneesta purettavien ja kierrätettävien osien luetteloita on toimitettu lentokoneiden varaosamyyjille, jotka ovat kyseisiä osia ehtineet jo tarjota ostettavaksi myös takaisin Finnairille.
Tämän seurauksena myyntiartikkeleiden tarjoaminen ei olisi kovin helppoa. Kyseilyitä Finnair on kuitenkin saanut osista kymmenittäin, joku on halunnut ostaa lentokoneen matkustajaistuimen ja toinen jopa koko koneen. Vuonna 1999 valmistuneen matkustajakoneen lennot kokonaisena on lennetty. Talteen otettavien osien elinkaari siis kuitenkin jatkuu muissa vastaavissa koneyksilöissä.
Kun Finnairin suorittama työ lähestyy päätöstään nostetaan kone hydraulitunkeilla ylös, jotta laskutelineet voidaan irroittaa. Niilläkin on käyttöarvoa Finnairin muissa koneyksilöissä. Tässä vaiheessa kone on jo paljon normaalia kevyempi. Tunkeilla A319 voitaisiin nostaa ilmaan jopa 57 tonnin painoisena. Laskutelineiden irrottamisen jälkeen koneen alle ajetaan lavetit. Niiden avulla koneen runko siipineen vedetään ulos hallista aikanaan arviolta huhti-toukokuussa.
“Kun koneesta on riisuttu kaikki mitä otetaan talteen sen arvioidaan karkeasti ottaen painavan noin 25 tonnia”, kertoo Rossi. “Hanke on ollut haastava, kun kaikki on uutta. Jo alunperin se tiedettiin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi hankkeeksi”, kuvailee Rossi Finnairin uutta avausta lentokonekierrätysosaamisen puolelle.
Kierrätettävällä koneella on edelleen kokoa melkoisesti, kun se siirtyy huoltohallin ulkopuolelle Kuusakoski Recycling Oy:n haltuun. Airbus A319 -koneen pituus on 33,8 metriä ja siipien kärkiväli on 35,8 metriä. Kokoluokka on suuri, mutta on Kuusakoskella kokemusta tätäkin suuremmista kierrätyshankkeista.
Helsinki-Vantaalla lentokone pilkotaan osiin, kun se siirretään ulos Finnairin tekniikan huoltohallista. Koneen siivet ja pyrstö leikataan irti, jotta lentokone saadaan kuljetuskokoon. Tämän jälkeen osat kuljetetaan Kuusakosken toimipisteeseen, jossa pilkkominen jatkuu nokkaleikkureilla.
Vasaramurskaimen kohtaamisen ja erotteluprosessin jälkeen entisen Airbusin alumiiniosat siirtyvät noin nyrkinkokoisina paloina sulattoon.
Lopputuotteena koneesta tulee seitsemän kilogramman painoisia alumiiniharkkoja. Sellaisia Kuusakoski valmistaa yli 100 erilaisella reseptillä. Kaikki valmistettava alumiini ei siis ole samanlaista seosta, vaan alumiiniseokset räätälöidään Kuusakosken asiakkaille. Alumiinin lisäksi Airbus A319-koneessa on käytetty kierrätyksellisesti myös hieman haasteellisempaa komposiittimateriaalia. Sen heterogeeninen hybridirakenne vaatii erilaisia ratkaisuja. Tällaista komposiittimateriaalia on käytetty mm. matkustajakoneen korkeus- ja sivuvakaajissa sekä siiven ohjainpinnoissa ja tietyissä muotosuojissa. Kuusakoski varastoi komposiitin toistaiseksi.
Uusista lentokoneista pystytään kierrättämään ja uudelleen käyttämään jopa 98 prosenttia. Vanhemmista koneista, kuten nyt purettava A319, pystytään hyödyntämään noin 90 prosenttia. Kuusakosken prosesseissa jäljelle jäävästä koneesta voidaan kierrättää jopa 95 prosenttia. Pääosin Finnairin entisestä matkustajakoneesta tulee Kuusakoski Recyclingin käsittelyssä siis alumiiniharkkoja. Niitä hyödynnetään laajasti eri teollisuudenaloilla.
Alumiinin osalta markkinat ovat laajat, ja Kuusakoski myy materiaalia maailmanlaajuisesti, joten on vaikea arvailla missä muodossa kyseiset alumiiniharkot ovat seuraavaksi. MH Lue myös:
|
|||