Finnairin käytöstä poistaman Airbus A319 -koneen (OH-LVB) kierrätyshanke etenee. Lentokoneesta on riisuttu jo merkittävä määrä talteen otettavia osia, joita on purettu jopa aiemmin suunniteltua laajemmin. Ensimmäisen vaiheen eli osakokonaisuuksien purkutyön valmistuttua edessä on koneen pilkkominen neljään osaan ja siirto kohti Kuusakoski Recyclingin toimipisteitä.

Finnairin 21-vuotias, 54 710 tuntia ja 32 966 lentoa lentänyt Airbus A319 seisoo 16. maaliskuuta 2021 Finnairin tekniikan hallissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Koneen moottorit on irrotettu, erilaiset luukut ovat auki ympäri konetta paljastaen normaalisti piilossa olevia hydraulijärjestelmän putkia, sähköjohtoja sekä ilmastointikanavia.

Ohjaamossa voi nyt kuvitella olevan vastaavaa tunnelmaa kuin Finnairin ensimmäisessä konetyypissä eli avo-ohjaamolla varustetussa Junkers F.13 -koneessa. Airbusin ohjaamoikkunat on nimittäin jo irrotettu ja koneella voisi ajella ns. luu ulkona.

Myös ohjaamovarustus on riisuttu lähes sadan vuoden takaisen Junkers-koneen tasolle, kun jäljellä on käytännössä enää sidestick-ohjaussauvat sekä kaasukahvat. Kaikki muu ohjaajien penkkejä myöden on käytännössä jo purettu.

Matkustamonkin mukavuus loistaa poissaolollaan, kun penkeistä on riisuttu pehmusteet ja muita osakokonaisuuksiakin on purettu ympäri konetta. Näky on tavallaan surullinen vaikka hanke on kierrätyksen kannalta hyvinkin positiivinen. Matkustamossa takakeittiö ja wc-tilat vaikuttavat vielä olevan entisellään, mutta purettavia osakokonaisuuksia löytyy vielä niistäkin.

Koneen purkamisessa on jouduttu huomioidaan useita erilaisia seikkoja. Hanketta on työstetty kierrätys- ja ympäristönäkökulmista mm. Finavian, Vantaan kaupungin ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa. Purkutyö pitää toteuttaa oikealla tavalla ja kierrätyshankkeessa on jouduttu varautumaan moniin erilaisiin asioihin.

Itse purkuprosessissa on pitänyt huomioida ympäristö ja turvallisuusseikkojen lisäksi erilaisia käytännönläheisiä seikkoja kuten mm. lentokoneen painopisteen muuttuminen osia irrotettaessa.

Suurimman painopistemuutoksen aiheuttivat CFM56-moottoreiden irrotukset. Moottorit painavat yhteensä noin 4600 kg. Myös koneen sisäosien purkaminen on muuttanut painopistettä.

“Lentokoneen nokkapyörällä pidetään koko ajan riittävästi kuormaa ja eturuumaan onkin tuotu lisäpainoja. Koneen painopistettä on koko ajan laskettu ja se on pidettu turvallisella puolella. Lisäksi olemme varotoimenpiteenä asentaneet tuen takarunkoon, joka ottaa vastaan tarvittaessa”, kertoo Finnairin lentokonekierrätyshankkeesta vastaava projektipäällikkö Timo Rossi varmistavista toimenpiteistä turvallisuuskriittisellä ilmailualalla.

Kierrätyshankkeessa ympäristön kannalta kriittisiä kohteita purkutyössä ovat kokonaisuudet, joissa on käytetty erilaisia nesteitä. Niihin on valmistauduttu mm. vuodonhallintasuunnitelmalla.

Tällaisia kokonaisuuksia ovat mm. lentokoneen hydraulijärjestelmät, joiden avulla liikutellaan mm. ohjainpintoja ja laskutelineitä. Hydraulijärjestelmiä on tyhjetty useasta kohdasta eri puolilla konetta mahdollisimman hyvin ja tarvittaessa jopa paineilmalla puhaltaen. Myös polttoainejärjestelmän osat kuten siivessä sekä koneen keskirungossa sijaitsevat polttoainesäiliöt vaativat purkaessa erityistä huomiota. Nesteet poistetaan koneen järjestelmistä jo Finnairin tekniikassa mahdollisimman hyvin.

Purkutyössä ollaan tarkkana monin tavoin ja kaikki osat dokumentoidaan huolellisesti niiden mahdollista jatkokäyttöä varten.

Koneen ympärillä on runsaasti hyllykköjä, joissa on erilaisia merkittyjä osia. Osa niistä otetaan Finnairin omaan käyttöön ja osa annetaan myyntiin lentokoneen varaosia kauppaaville toimijoille. Omat hyllynsä on myös tavaroille, jotka on irrotettu uudelleenkäytettävien osien tieltä. Niiden kohtaloa arvioidaan osa kerrallaan eli niistäkin toisten osien elinkaari jatkuu jossain toisessa koneyksilössä.

“Koneesta irrotetaan aiempaa enemmän osia ja nyt erilaisia osia otetaan irti kaikkiaan noin 900-1000 kappaletta. Tämän seurauksena aikataulu hieman venyy, kun irrottavaa on enemmän”, kertoo Rossi.

“Otamme nyt talteen mm. ulkopuolisia luukkuja, jolla varaudutaan mahdollisiin vauriokorjauksiin. Niillä on rahanarvoista käyttöarvoa meille”, jatkaa Rossi.

Laskutelineen ja moottoreiden sekä APU-voimalaitteen lisäksi koneesta on purettu ohjaamon ikkunalasit sekä ohjaajien istuimet. Muina suurempina osina koneesta mahdollisesti irrotetaan joitain ohjainpintoja. Myös matkustamon sisäosia on purettu jo paljon.

Muita suurempia osakokonaisuuksia joiden varastointia harkitaan ovat esimerkiksi rahtiruumien luukut. Ne saattavat välillä kolhiintua esimerkiksi koneen käännön aikana suoritettavissa lastaus- ja purkutöissä. Suurten osien varastoinnin mielekkyyttä Finnairillakin joudutaan pohtimaan tarkasti.

Purkutyön ollessa vielä kesken on OH-LVB:n osia käytetty jo Finnairin muissa koneissa. Lisäksi koneesta purettavien ja kierrätettävien osien luetteloita on toimitettu lentokoneiden varaosamyyjille, jotka ovat kyseisiä osia ehtineet jo tarjota ostettavaksi myös takaisin Finnairille.

Finnair ei myy purkamansa lentokoneen osia laajemmalle yleisölle eikä niistä valmisteta muistotuotteita kuten avaimenperiä. Finnairin viestintä kertoi Lentoposti.fi:lle jo 17. helmikuuta, että sen pitää noudattaa ilmailuviranomaisen määräyksiä ja varmistua ettei osia päädy vääriin käsiin.

Tämän seurauksena myyntiartikkeleiden tarjoaminen ei olisi kovin helppoa. Kyseilyitä Finnair on kuitenkin saanut osista kymmenittäin, joku on halunnut ostaa lentokoneen matkustajaistuimen ja toinen jopa koko koneen.

Vuonna 1999 valmistuneen matkustajakoneen lennot kokonaisena on lennetty. Talteen otettavien osien elinkaari siis kuitenkin jatkuu muissa vastaavissa koneyksilöissä.

“Yhtenä suurimpana irrotettuna kokonaisuutena koneen korkeusperäsin lähetettiin Prahaan, jossa se asennetaan Finnairin pitkäaikaissäilytyksessä olevaan toiseen koneyksilöön. Lisäksi oikean moottorin ilmanottorengas ja vasemman moottorin puhaltimen pelti on jo otettu käyttöön”, nosti Rossi esiin selkeitä suurempia jo käytössä olevia osia. Niiden lisäksi käyttöön on otettu myös pienempiä osia kuten erilaisia venttiilejä.

Kun Finnairin suorittama työ lähestyy päätöstään nostetaan kone hydraulitunkeilla ylös, jotta laskutelineet voidaan irroittaa. Niilläkin on käyttöarvoa Finnairin muissa koneyksilöissä. Tässä vaiheessa kone on jo paljon normaalia kevyempi. Tunkeilla A319 voitaisiin nostaa ilmaan jopa 57 tonnin painoisena. Laskutelineiden irrottamisen jälkeen koneen alle ajetaan lavetit. Niiden avulla koneen runko siipineen vedetään ulos hallista aikanaan arviolta huhti-toukokuussa.

Finnairilla 144-paikkaisena lentäneen A319 -koneen maksimilentoonlähtöpaino on ollut noin 70 tonnia ja koneen tyhjäpaino on noin 35 tonnia.

“Kun koneesta on riisuttu kaikki mitä otetaan talteen sen arvioidaan karkeasti ottaen painavan noin 25 tonnia”, kertoo Rossi.

“Hanke on ollut haastava, kun kaikki on uutta. Jo alunperin se tiedettiin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi hankkeeksi”, kuvailee Rossi Finnairin uutta avausta lentokonekierrätysosaamisen puolelle.

Pienempään ja pienempään palaan ja lopulta sulattoon

Kierrätettävällä koneella on edelleen kokoa melkoisesti, kun se siirtyy huoltohallin ulkopuolelle Kuusakoski Recycling Oy:n haltuun. Airbus A319 -koneen pituus on 33,8 metriä ja siipien kärkiväli on 35,8 metriä. Kokoluokka on suuri, mutta on Kuusakoskella kokemusta tätäkin suuremmista kierrätyshankkeista.

Kuusakoski Recycling on purkanut mm. satamanosturin Porin Mäntyluodossa. Kyseisen nosturin kokonaispaino oli noin 650 tonnia (Video satamanosturin purkutyöstä). Jättimäiset purkuhankkeet eivät kuitenkaan ole aivan jokapäiväisiä ja vielä harvinaisempaa on lentokoneen purkutyö. Näin suurta lentokonetta Kuusakoski ei ole aiemmin kierrättänyt. Perusperiaatteet ovat kuitenkin samanlaiset myös lentokonehankeessa.

Helsinki-Vantaalla lentokone pilkotaan osiin, kun se siirretään ulos Finnairin tekniikan huoltohallista. Koneen siivet ja pyrstö leikataan irti, jotta lentokone saadaan kuljetuskokoon. Tämän jälkeen osat kuljetetaan Kuusakosken toimipisteeseen, jossa pilkkominen jatkuu nokkaleikkureilla.

“Kuusakoskella on käytössä kolme vasaramurskainta, joilla lentokoneen murskaus voidaan suorittaa. Ne sijaisevat Vantaalla, Heinolassa ja Airakselassa. Heinolan toimipisteessä on murskaimen lisäksi myös mm. alumiinisulatto. Lentokone viedään lentokentältä Vantaan Seutulan toimipisteelle, jossa kierrätysprosessi aloitetaan. Sieltä materiaalit jatkavat matkaansa Heinolaan jatkoprosessointia varten”, kertoo Kuusakoski Recyclingin asiakaspäällikkö Sanna-Mari Nevala Lentoposti.fi:lle.

Vasaramurskaimen kohtaamisen ja erotteluprosessin jälkeen entisen Airbusin alumiiniosat siirtyvät noin nyrkinkokoisina paloina sulattoon.

“Siitä päivästä, kun materiaali tulee Kuusakoskelle niin teoriassa voidaan sanoa, että prosessoinnissa voisi mennä noin viikko. Käytännön tasolla prosessiin kuluva aika riippuu kuitenkin paljon tuotannonsuunnittelusta”, avaa Nevala aikataulua, jossa lentokone voitaisiin teoriassa kierrättää.

 Lopputuotteena koneesta tulee seitsemän kilogramman painoisia alumiiniharkkoja. Sellaisia Kuusakoski valmistaa yli 100 erilaisella reseptillä. Kaikki valmistettava alumiini ei siis ole samanlaista seosta, vaan alumiiniseokset räätälöidään Kuusakosken asiakkaille.

Alumiinin lisäksi Airbus A319-koneessa on käytetty kierrätyksellisesti myös hieman haasteellisempaa komposiittimateriaalia. Sen heterogeeninen hybridirakenne vaatii erilaisia ratkaisuja. Tällaista komposiittimateriaalia on käytetty mm. matkustajakoneen korkeus- ja sivuvakaajissa sekä siiven ohjainpinnoissa ja tietyissä muotosuojissa. Kuusakoski varastoi komposiitin toistaiseksi.

“Kuusakoskella on käynnissä projekti, jossa on tutkittu komposiitin kierrätystä. Kyseinen projekti on loppusuoralla ja alustavat tulokset ovat olleet lupaavia. Nyt purettavan lentokoneen komposiittimateriaali tullaan hyödyntämään tässä projektissa”, avaa Nevala käynnissä olevaa kierrätyksen erikoishanketta.

Uusista lentokoneista pystytään kierrättämään ja uudelleen käyttämään jopa 98 prosenttia. Vanhemmista koneista, kuten nyt purettava A319, pystytään hyödyntämään noin 90 prosenttia. Kuusakosken prosesseissa jäljelle jäävästä koneesta voidaan kierrättää jopa 95 prosenttia.

Pääosin Finnairin entisestä matkustajakoneesta tulee Kuusakoski Recyclingin käsittelyssä siis alumiiniharkkoja. Niitä hyödynnetään laajasti eri teollisuudenaloilla.

Vielä tässä vaiheessa Finnairin entisestä Airbusista tulevaa alumiinia ei ole myyty eteenpäin, koska tarkka määrä ei ole vielä selvillä.

Alumiinin osalta markkinat ovat laajat, ja Kuusakoski myy materiaalia maailmanlaajuisesti, joten on vaikea arvailla missä muodossa kyseiset alumiiniharkot ovat seuraavaksi. MH

Lue myös: