Kyseessä on ilmoitus tietyn puolustustarvikkeen suunnitellusta myynnistä määrätyllä enimmäismäärällä ja hinnalla johonkin ostajavaltioon. Ilmoitus ei kuitenkaan tarkoita, että ostajamaassa olisi tehty päätös ostaa yhdysvaltalaisia tuotteita.
Boeingin ja sen alihankkijoiden osalta vientilupa mahdollistaa enintään 50 yksipaikkaista F/A-18E Super Hornetia, kahdeksan kaksipaikkaista F/A-18F Super Hornetia sekä 14 EA-18G Growleria sekä niihin liittyviä aseita ja varusteita. Koneita olisi siten mahdollista hankkia enintään 72 kappaletta erilaisin painotuksin.
Boeingin ja sen alihankkijoiden paketissa olisi mukana odotetusti myös enintään 25 IRST -järjestelmää (Infrared Search and Track) ja enintään kahdeksan NGJ-MB-häirintäsäiliötä (Next Generation Jammer Mid-Band). Varusteiden joukossa on myös enintään 32 ATFLIR-podia (Advanced Targeting Forward-Looking Infrared) sekä 32 Sniper-maalinosoituspodia. Vientiluvassa ei ole mainittu Boeingin Australiassa kehittämää miehittämätöntä Loyal Wingman ilma-alusta. Se ei kuulu FMS-menettelyn piiriin. Molempien valmistajien tarjouspaketissa on mukana mm. erinäinen määrä JSOW-liitopommeja (Joint Stand Off Weapons) sekä JASSM ER (Joint Air-to-Surface Standoff Missile Extended Range) -ohjuksia. Kummankaan valmistajan pakettiin ei kuulunut Raytheonin ADM-160 MALD (Miniature Air-Launched Decoy) - häirintäohjusta.
Suoralla hintavertailulla ilman, että huomioidaan mukaan tulevia varustepaketteja tai mahdollista teollista yhteistyötä olisi yhden Boeing Super Hornetin/Growlerin hinta noin 204 miljoonaa dollaria ja yhden Lockheed Martin F-35 -hävittäjän hinta puolestaan olisi 195 miljoonaa dollaria. Lokakuun alussa vastaava menettely tehtiin Yhdysvalloissa Sveitsin Air2030-hankkeeseen liittyen. Merkittävimpiä eroja ovat Suomeen tarjottavat suuremmat määrät erilaista aseistusta. Sveitsille ei tarjottu myöskään mahdollisuutta Growler-elsokoneisiin. Ilmoitusmenettely ei ole hankintapäätös Ilmoitusmenettely hyväksyttää molempien yhdysvaltalaisten hävittäjien ja niihin liittyvien järjestelmien ja palvelujen mahdollisen myymisen Suomeen. Tieto ilmoitusmenettelystä ei ole Suomen hankintapäätös, vaan HX-hankkeen hankintapäätöksen tekee valtioneuvosto vuonna 2021. FMS-menettelyssä mm. määrät ja summat hyväksytetään osana prosessia yleensä suurempina kuin mitä ostajamaa on omassa pyynnössään esittänyt. Tällä käytännöllä pyritään välttämään uuden ja aikaa vievän ilmoituksen tekeminen kongressille sellaisessa tilanteessa, jossa hankintakokonaisuutta muutetaan. Myös muissa HX-tarjoajamaissa hallinnot ovat käsitelleet tai käsittelevät monitoimihävittäjien myyntiä Suomeen sen mukaisesti, mitä kyseisen maan lainsäädäntö ja järjestelmä edellyttävät. Suomen HX-hävittäjähankkeessa ovat yhdysvaltalaiskoneiden lisäksi myös Dassault Aviation Rafale, BAE Systemsin edustama Eurofighterit Typhoon ja Saab 39 E/F Gripen - hävittäjät sekä GlobalEye-valvontakone. Suomen HX-hankkeen hankintabudjetti on 10 miljardia euroa. FMS-menettely FMS (Foreign Military Sales) on menettely, joka perustuu Yhdysvaltojen vientivalvontalainsäädäntöön. Sen mukaan puolustustarvikkeissa myyjänä on Yhdysvaltojen liittohallitus, eli yhdysvaltalainen teollisuus myy tuotteen ensin Yhdysvaltojen puolustushallinnolle, joka puolestaan myy sen eteenpäin ostajavaltiolle ottaen välistä korvauksen, joka kattaa menettelyn kustannukset. Jonkin puolustustarvikkeen FMS-menettelyssä saattaa olla yhtä aikaa useita ostajavaltioita ja tällöin FMS-menettelyn kustannukset jaetaan ostajavaltioiden kesken. Osa FMS-myyntiprosessia on Congressional Notification -menettely, jolla haetaan kongressin hyväksyntä myynnille. MH Lue myös:
|
|||
