Uusi yhteistoimintasuunnitelma kokosi eri toimijoiden roolit yksiin kansiin mahdollisen siviili-ilmailuonnettomuuden varalta. Liikenne- ja viestintäministeriön laati ohjeistuksen yhdessä eri toimijoiden kanssa hallinnollisen johtamisen tueksi onnettomuustapauksissa. Pääpaino on Suomen lentotiedotusalueella mahdollisesti tapahtuvissa siviili-ilmailun onnettomuuksissa. Lentoliikenteen uhkatekijöinä nähtiin miehistön jäsenten kiire ja väsymys sekä huonosti hallitut ulkoistamistoimet. Myös taloudellisen paineen ja turvallisuuden aiheuttamat ristiriidat nousivat esille ministeriön listauksessa. Yhteistoimintasuunnitelma valmisteltiin epävirallisessa, laajapohjaisessa viranomaistyöryhmässä syksyn 2012 ja kevään 2013 aikana. Suunnitelman julkaisemisesta ja päivittämisestä vastaa liikenne- ja viestintäministeriä, joka päivittää sitä vähintään viiden vuoden välein. Suunnitelmassa kuvataan eri toimijoiden roolit ja keskeiset yhteistoimintamallit siviili-ilmailun onnettomuustilanteissa. Pääosin ohjeistuksessa keskitytään viranomaisten toiminnan kuvaamiseen, mutta myös muiden kuin viranomaistoimijoiden osallistuminen suuronnettomuudessa pelastus- ja muuhun toimintaan huomioidaan. Ilma-alusten onnettomuuksissa eri viranomaisten ja toimialojen johto- ja toimenpidevastuut vaihtuvat etsinnän, pelastustoiminnan ja onnettomuustutkinnan edetessä. Yhteistoimintasuunnitelma pistääkin ohjeet ja roolit yksiin kansiin. Tehdyn työn taustalla on EU:n siviili-ilmailun onnettomuustutkinta-asetuksessa oleva velvoite, jonka mukaan kunkin jäsenvaltion on laadittava kansallisen tason hätäsuunnitelma siviili-ilmailun onnettomuuksien varalta. Asetuksen tavoitteena on varmistaa kattava ja yhdenmukainen toiminta onnettomuustilanteissa koko EU:ssa. Viralliset lausunnot pyydettiin suunnitelman valmisteluun osallistuvilta organisaatioilta ja ilmailun sidosryhmiltä keväällä 2013.
Suunnitelmasta pyydettiin viralliset lausunnot suunnitelman valmisteluun osallistuneiden lisäksi Liikennevirastolta, Viestintävirastolta, Ilmatieteen laitokselta, Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ja lentoliikennepolitiikan neuvottelukunnalta. Uudesta suunnitelmasta lausunnon antoivat Board of Airline Representatives in Finland (BARIF:n jäseniä ovat Icelandair, LOT, Finnair ja auditoijan roolissa toimiva Singapore Airlines), Etelä-Suomen aluehallintovirasto ja viraston johtama SAR-työryhmä, Finavia Oyj (Riskienhallinta ja Lennonvarmistus/Lentopelastuskeskus), Flybe Finland Oy, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, Ilmatieteen laitos, Ilmavoimien esikunta, Keski-Uudenmaan Pelastuslaitos, Lentomatkustajan turvallisuushanke (MATU-4), Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto, Onnettomuustutkintakeskus, Poliisihallitus, puolustusministeriö, Rajavartiolaitoksen esikunta, Scandinavian Airlines SAS, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja ulkoasiainministeriö. Annetut lausunnot huomioitiin mahdollisimman kattavasti suunnitelman jatkovalmistelussa.
Liikennelentokoneilla harjoitettavassa kaupallisessa ilmakuljetuksessa suoritettujen laskeutumisten määrä Suomen lentoasemilla vuonna 2011 oli Finavia Oyj:n tilastojen mukaan yhteensä noin 140 000. Vastaavat luvut olivat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n tilastojen mukaan Euroopassa noin 7 miljoonaa ja koko maailmassa noin 30 miljoonaa. Suomen alueen ylilentoja oli vuonna 2011 noin 44 000. Matkustajia kuljetettiin vuonna 2011 Suomessa noin 19 miljoonaa (koko maailmassa 2 700 miljoonaa). ICAO:n pitkän aikavälin tilastojen mukaan vuosina 2005 – 2011 kaupallisessa lentoliikenteessä tapahtui maailmassa 4,05 – 4,78 (keskiarvo 4,27) onnettomuutta per miljoona lentoa ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia 0,47 – 0,84 (keskiarvo 0,59) onnettomuutta per miljoona lentoa.
Suomessa lento-onnettomuuksia ei ole kaupallisessa ilmakuljetuksessa onneksemme tapahtunut kuin erittäin harvoin. Tuoreimmat tapaukset ovat vuonna 2005 sattuneet Nordflyg ab:n Cessna 208 -rahtikoneen maahansyöksy Helsinki-Vantaan lentoasemalla heti lentoonlähdön jälkeen sekä Copterlinen Sikorsky S-76 –helikopterin putoaminen mereen Suomenlahdella. Aiemmat suuremmille liikennekoneille sattuneet onnettomuudet ovat vuonna 1994 Kajaanissa tapahtunu Air Liberté Tunisien MD-83 –koneen suistuminen ulos kiitotieltä, Finnairin MD-87 –koneen törmäys kiitotiellä seisoneeseen pakettiautoon vuodelta 1990, Swearingen Metro –koneen turma Helsinki-Vantaalla vuonna 1989 (Lento oli virallisesti yksityislento, mutta turmassa kuoli seitsemän), Wasa Wingsin Bandeirante-koneen maahansyöksy Ilmajoella vuodelta 1988 sekä jo reilun 50 vuoden taakse jäävät vuosien 1963 ja 1961 Aero O/Y:n DC-3-koneiden onnettomuudet. Luokiteltuja onnettomuus- ja vaaratilannetyyppejä ovat muun muassa kiitotieturvallisuuden vaarantuminen (runway excursion, runway incursion, ground collision, bird strike, loss of control on ground ym.), tahaton törmäys maahan, veteen tai esteeseen (CFIT eli controlled flight into or towards terrain), ilma-aluksen hallinnan menetys lennolla (loss of control in flight) ja yhteentörmäys/läheltä piti -tilanne kahden ilma-aluksen välillä lennolla (mid air collision, near miss, airprox). Viime vuosien läheltä piti tilanteita ovat olleet Maarianhaminassa sattunut Saab 340 –rahtikoneen vain kahden sekunnin päässä ollut maahantörmäys sekä Norwegianin Boeing 737-koneelle tapahtunut hallinnan menetys Kittilään lähestymisen aikana.
LVM:n toimintasuunnitelman mukaan lentoliikenteen turvallisuuteen vaikuttavia uhkatekijöitä ovat muun muassa tekniset häiriöt ja järjestelmäviat, miehistön jäsenten kiire tai väsymys, taloudellisen paineen ja turvallisuuden ristiriita, huonosti hallittu ulkoistaminen, ketjutetut alihankinnat, luonnonkatastrofit, kemikaali-, biologinen, radioaktiivinen tai ydinaseonnettomuus sekä järjestäytynyt ja muu vakava rikollisuus.
Lento-onnettomuustapausten selvittämisessä tarvitaan kaikkiaan hyvin erilaisia toimijoita ja niiden yhteistyötä. Suomen alueella etsintä- ja pelastuspalvelusta vastaa Finavia Oyj siihen saakka kunnes onnettomuuteen joutunut ilma-alus on paikannettu ja johtovastuu siirretty eteenpäin. Operatiivisesta osasta ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelusta vastaa Lentopelastuskeskus. Tukea antaa tarvittaessa Rajavartiolaitos antamalla käyttöön kalustoa ja erityisosaamista.
Maa-alueilla ja sisävesillä johtovastuu kuuluu pelastustoimelle, merialueilla meripelastustoimelle eli Rajavartiolaitokselle. Lentoasema-alueella tapahtuneessa onnettomuudessa yleinen johtovastuu kuuluu pelastusviranomaiselle. Ilma-aluksen kaappaus- ja uhkatilanteessa yleinen johtovastuu on aina poliisiviranomaisella. Suomen sijainnin takia useat lentoyhtiöt ovat määritelleet suomalaisen lentokentän vara- ja hätälaskeutumispaikaksi etenkin Aasian liikenteensä osalta. Suomen ilmatilassa ja sen lähialueilla operoikin useita suuria Airbus A380- ja Boeing 747-koneita joiden matkustajamäärä voi ylittää jopa 500 ihmistä. Pelastuslaitokset vastaavat pääsääntöisesti toimialueen pelastustoiminnasta, sen Erityisesti Pohjois-Suomessa on varsin rajalliset resurssit hoitaa suuria määriä lento-onnettomuuksien uhreja. Pohjoisimpien kenttien läheisyydessä ei myöskään ole kovin monia ensihoitoyksiköitä. Tämän takia laajoissa onnettomuustilanteissa jouduttaisiinkin turvautumaan tapahtumapaikan sairaanhoitopiirin ja myös Suomen rajojen ulkopuoliseen apuun.
Onnettomuuskoneen paikantamisen ja pelastustoimien aloittamisesta vastaavien tahojen lisäksi apua ja tehtäviä on ohjeistettu useille muillekin toimijoille. Puolustusvoimat osallistuu pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja. I Liikenne- ja viestintäministeriön rooli on onnettomuustilanteessa varmistaa toimivat liikenne- ja viestintäyhteydet. Liikennevirasto toimii muita avustavana viranomaisena onnettomuustilanteissa huolehtien liikennejärjestelmän liikennöitävyydestä. Liikenteen turvallisuusviraston Trafin roolina on antaa Chicagon yleissopimuksessa tarkoitettuihin standardeihin ja suosituksiin pohjautuvat määräykset ilmailun etsintä- ja pelastuspalvelusta. Trafi antaa pyydettäessä asiantuntija apua pelastustyössä ja tutkinnassa muun muassa onnettomuuskoneista ja miehistöistä. Suomessa tapahtuvassa onnettomuudessa ulkoasiainministeriö voisi avustaa toimivaltaisia viranomaisia yhteydenpidossa. Isoissa siviili-ilmailun onnettomuuksissa myös valtioneuvoston rooli aktivoituu. Valtioneuvoston kanslian tehtävänä ovat turvallisuuteen liittyvän yleisen tilannekuvan kokoaminen sekä valtioneuvoston yhteinen poikkeusoloihin ja laajamittaisiin häiriötilanteisiin varautuminen.
Tutkinnassa selvitetään erityisesti, onko turvallisuus otettu riittävästi huomioon onnettomuuteen johtaneessa toiminnassa sekä onnettomuuden tai vaaran aiheuttajina taikka kohteina olleiden laitteiden ja rakenteiden suunnittelussa, valmistuksessa, rakentamisessa ja käytössä. Lisäksi selvitetään, onko johtamis-, valvonta- ja tarkastustoiminta asianmukaisesti järjestetty ja hoidettu. Lento-onnettomuuden tapahtuessa Suomessa lentokoneen ja moottorin valmistajamaan, lentoyhtiön kotimaan sekä matkustajien kotimaan turvallisuustutkintaviranomainen ovat oikeutettuja lähettämään valtuutetun edustajansa Suomeen. Edustajan mukana voi tulla myös teollisuuden, lentoyhtiön ja omaisten edustajia. Liikenne- ja viestintäministeriön yhteistoimintasuunnitelma siviili-ilmailun onnettomuuksien varalta löytyy ajantasaisena versiona valtion hankerekisteri Haresta osoitteessa www.hare.fi. LVM:n yhteistoimintasuunnitelma siviili-ilmailun onnettomuuksien varalta
|
|||