Utin jääkärirykmentin vuosittainen Northern Griffin -talviolosuhdeharjoitus Lapissa päättyi perjantaina. Sen yhteydessä järjestettiin European Defence Agencyn Cold Blade 2016 -harjoitus. Mukana oli Saksasta kaksi suurta Sikorsky CH-53GA Sea Stallionia uttilaisten omien NH90-kopterien ohella. Tukikohtana toimi Ivalon lentoasema.

Kyseessä oli ensimmäinen Euroopan puolustusviraston EDA:n (European Defence Agency) harjoitus Suomessa. Utin helikopteripataljoona on omilla koptereillaan aiemmin osallistunut Portugalissa EDA:n Hot Blade -harjoitukseen vuonna 2012 (lue lisää linkeistä jutun lopussa).

Cold Bladen tavoitteena oli vahvistaa eurooppalaisten helikopterimiehistöjen yhteistoimintakykyä. Tämä on EDA:n perustehtävä yleisemminkin. Tarkoituksena on löytää parhaat käytännöt ja siirtää niitä kaikkien käyttöön.

Ivalossa keskityttiin luonnollisesti talvi- ja tunturilento-osaamiseen. Koska Norhern Griffin on erikoisjoukkojen harjoitus, kopteritoimintaan kuului luonnollisesti myös taktista matalalentämistä maaston muotoja hyödyntäen (kuva alla CH-53:n perärampilta).

Muita erikoisuuksia olivat laskeutumiset syvään yli metriseen lumeen sekä ns. lumipöllylaskut. Kopterin roottorivirtaus nostaa irtolumen pöllyämään niin että näkyvyys käytännössä katoaa.

Ratkaisu on valita esimerkiksi näre kiintopisteeksi ja tehdä lasku koko ajan edeten siten että pahin lumipilvi jää kopterin alle ja taakse. Vähäistä pöllyämistä näkyy otsikkokuvassa.

Erikoisjoukkojen toiminta tapahtuu useimmiten öisin, joten Cold Bladeen kuului osastolentoja pimeässä ohjaajien kypäriin kiinnittyviä NVG-yönäkölaitteita (Night Vision Goggles) hyödyntäen. Saksalaisittain uutta oli se, että Lapista löytyy suuria asumattomia alueita, joissa ei ole lainkaan valoja. Toisaalta alueella ei juurikaan ole matalalentämisessä vaaraa aiheuttavia mastorakenteita ja voimajohtoja.

Yhdeksän etappia Suomeen

Saksalaiskopterien siirtolento Saksasta Suomen Lapppiin jaksottui tankkausvälilaskuilla. Koska CH-53:n toiminta-aika on vain tunti 45 minuuttia, tankilla joudittiin käymään yhdeksän kertaa. Lisäksi sää haittasi etenemistä.

Kopterit joutuivat mm. laskeutumaan Ruotsissa maastoon odottamaan kelin paranemista. Lopulta siirtyminen Perämeren yli Suomen puolelle parempiin säihin mahdollisti perillepääsyn.

Viimeinen tankkaus tehtiin vauhdilla Rovaniemellä, josta kopterit ehtivät vielä päivän vallitessa Ivaloon. Lentoaikaa kertyi 12 tuntia 50 minuuttia.

Jääkärirykmentti oli kuljettanut harjoitusta varten Utista pohjoiseen runsaasti kalustoa ja MoreHouse-konttirakennuksia. Harjoitus tukeutui niistä Ivalon lentoasemalle rakennettuun tukikohtaan.

Sikorskyjä varten lentoasemalle oli pystytetty siirrettävä hangaari, jossa kopterit yöpyivät. Suomalaiset NH90:t puolestaan olivat koko ajan ulkona sään armoilla.

Niissä käytettiin erityisesti tähän tarkoitukseen valmistettua suojasarjaa, jolla kriittiset osat ja aukot saatiin peitettyä. Esimeriksi roottorin lapojen päälle vedettiin ns. lapasukat, jotka pitävät lumen ja jään loitolla (suojuksia näkyy jutun lopussa olevassa Combat Camera -videossa).

Olosuhteet suosivat harjoitusta ja suunnitellut lennot saatiin tehtyä. Osan aikaa oli kovia tuulia, mutta ne eivät haitanneet lentotoimintaa. Saksalaiset olisivat tosin kaivanneet tiukempia pakkasia, sillä lämpötila oli vain niukalti nollan alapuolella.

Cold Bladessa kävi myös tarkkailijaryhmä, joka koostui Saksan NH90-kopterien huoltojoukoista. Vieraisiin teki vaikutuksen, miten uttilaiset pyörittivät lentotoimintaa ulkona talvisissa olosuhtessa.

Sikorsky CH-53GA Sea Stallion

Sikorsky suunnitteli raskaan kaksimoottorisen S-53-kuljetushelikopterin 60-luvun alussa. Ensilentonsa se teki 1964. CH-53 Sea Stallion on Yhdysvaltain merijalkaväen käyttämä versio.

Myöhemmin esitellyssä tehokkaammassa CH-53 Super Stallionissa on kolmas moottori. CH-53K King Stallion on uusin modernisoitu versio, joka on vasta tulossa käyttöön.

Saksan maavoimat Bundeswehr on käyttänyt CH-53-sarjan koptereita vuodesta 1975. Ne rakensi VFW-Fokker Saksassa. Nyt Lapissa nähdyt CH-53GA-versiot ovat uusinta German Advanced -sarjaa.

Niissä on mm. täysin modernisoitu Collins-avioniikka kuvaruutunäyttöineen (vasemmalla, klikkaa jutun kuvat suuremmiksi), leijunta-automatiikka, lämpökamera ja omasuojajärjestelmä. Kopterien sähkö- ja hydrauliikkajärjestelmät on uusittu.

GA-konversioita on tilattu 40 kappaletta. Niistä 32 on jo toimitettu Luftwaffelle.

CH-53 Sea Stallionissa on kaksi General Electric T 64-GE-100 -suihkuturbiinia teholtaan 2 x 4330 hv. Kopterissa on tyypillisesti neljän hengen miehistö ja se voi kuljettaa jopa 36 matkustajaa.

Kuormattavuus on 5500 kg. Kopteri voidaan aseistaa ovikonekivääreillä. Myös perärampille voidaan asentaa konekivääri. 

Koska Sea Stallion on suunniteltu käytettäväksi merijalkaväen kopteritukialuksilta, sen roottori taittuu kokoon ja pyrstöpuomi kääntyy eteen (oikealla). Näin paketoidun kopterin tarvitsema pinta-ala pienenee merkittävästi.

Saksalaiset olivat odottaneet, että Lapissa seisonta-alueet olisi hiekoitettu. Sen takia kopterit oli varustettu suurilla moottorien ilmanoton eteen asennetuilla hiukkassuodattimilla (vaaleamman vihreät osat yllä olevassa kuvassa).

Yleensä suodattimia käytetään toimittaessa pölyisissä olosuhteissa. Hiekan levittäminen lumelle ei kuitenkaan kuulu suomalaisiin toimintatapoihin.

Liukasta saksalaiskopterien ympärillä kuitenkin oli. CH-53:n moottorien pakokaasuvirtaus suuntautuu alaspäin. Tehokkaat voimanlähteet olivat sulattaneet lumen seisontapaikkojen vieriltä ja kopterin lähdettyä lennolle vesi oli jäätynyt. Tälläinen erittäin liukas alue näkyy etualalla kuvassa yllä.

Suomessa vierailleita koptereita operoi Saksan ilmavoimien Luftwaffen Hubschraubergeschwader 64 (HSG 64). Sen tukikohta on Laupheimin sotilaslentokenttä lähellä Ulmia eteläisessä Saksassa. T.T.

Lue myös aiempia Lentoposti.fi -juttuja aiheesta: