Valmistautuminen uuden toimijan tuloon on Helsinki-Vantaan lentoasemalle jo pitkällä. Uuden laskualueen lisäksi helikopteritoimintaa mahdollistetaan uusilla VFR-menetelmillä sekä koptereille suunnitellulla ILS-tarkkuuslähestymismenetelmällä.
FATO H16/H34 (145/325) on 310 metriä pitkä ja 20 metriä leveä ja se on suunniteltu näkölentosääntöjen mukaiseen toimintaan. Laskualueen valaistuksena on valkoiset matalatehovalot ja FATO 16 kääntöalueella valaistuksena on siniset rullaustievalot. Helikoptereiden mittarilentotoimintaan käytetään jatkossakin lentoaseman kiitoteitä niin lähdön kuin saapumisen osalta.
Uusi laskualue mahdollistaa toiminnan myös kiitotien 15/33:n ollessa käytössä kaupalliselle liikenteelle. Sivuttainen etäisyys ns. poikkikiitotien ja samansuuntaisen uuden FATO:n välillä on 180 metriä. Se mahdollistaa riippumattomat operaatiot, jos kiitotietä käyttää maksimissaan 100 tonnia painava ilma-alus.
Mikäli lentoonlähdöt ja laskut suoritettaisiin asematasolta ne rasittaisivat merkittävästi tukikohdan kopterihallin nosto-ovia, ikkunoita, tankkauspaikkaa ja muita läheisitä rakenteita tai muita ilma-aluksia. Lisäksi se aiheuttaisi lisävaatimuksia asematason puhtaudelle.
Helsinki-Vantaalle on laadittu helikopteritoimintaan myös ennaltamääritetyt VFR-reitit FATO:lle ja takaisin lähialueen rajalle HAGIS, OGELI ja LILJA -ilmoittautumispaikoilta. VFR-reitit on suunniteltu asutus huomioiden.
Se mahdollistaa lyhyemmän loppuosan 5,4 merimailin päästä kiitotieltä, jolloin esimerkiksi Airbus Helicopters H215-helikopterit pääsevät nopeasti laskuun. Niiden lähestymisnopeus on noin 110 solmua, joka on hieman normaalia saapuvaa kaupallista liikennettä hitaampi. Muun lentoliikenteen sujuvuutta parantava menetelmä mahdollistaa jopa 200 jalan ratkaisukorkeuden käytön. Vartiolentolaivue on koelentänyt uutta ILS-menetelmää syksyn aikana. Kiitotielle 22L käytetään normaalia lentokoneillekin tarjottavaa ILS-menetelmää. Helsinki-Vantaan operoinneissa mittarilähestymismenetelmää tarvitaan todennäköisesti useammin kuin operoitaessa väistyvään Malmin tukikohtaan. Vantaan tukikohta on korkeammalla kuin rannikkoa lähempänä oleva Malmi. Se johtaa siihen, että vaikka pilvikorkeus mahdollistaisi paluun Malmille näkölentosääntöjen mukaisesti ei se onnistukaan Vantaalle. Erityisesti tätä rajoittaa myös Kehä III:n vierellä kulkeva suuri voimalinja, jonka takia joudutaan nousemaan korkeammalle.
Vartiolentolaivueen helikopterilähdöt ovat usein ajallisesti kriittisiä ja tämä saattaa johtaa lisääntyviin kaupallisen lentoliikenteen ylösvetoihin. Rajavartiolaitoksen lennot ovat viranomaistoimintaa ja niiden erikoisstatus on voimassa lähdöstä laskuun saakka. Paluulentojen osalta huomioitava seikka ovat esimerkiksi etsintälennot. Niiden osalta polttoaine käytetään tarkasti kohteessa ja laskeutuessaan kopterissa saattaa olla jäljellä enää minimit eli 20 minuutin lentoaikaa vastaava polttoainemäärä.
Vartiolentolaivueella on nykyisin käytössään viisi Super Pumaa, viisi Agusta Bell AB/B 412 ja neljä AgustaWestland AW 119ke Koala -kopteria sekä kaksi Dornier Do 228 -valvontalentokonetta. Lue myös:
|
|||




