(päivittynyt 3.11.) Pääministeri Jyrki Katainen kertoi tiistaina 30. marraskuuta, että Suomi voi yhdessä Ruotsin kanssa osallistua Islannin ilmatilan valvontaan. Käytännössä tämä tapahtuisi NATO-maa Norjan vuorolla 2014. Tämän ilmoituksen jälkeen mikään ei olekaan ollut enää selvää. Jo keskiviikon aikana koko operaation tarkoitus näytti muuttuneen.

Islannin ilmavalvonnasta vaikuttaa tulleen poliittista peliä, jossa jopa osassa hallituspuolueita ollaan hämmentyneitä siitä, mistä on kyse. Operaation tarkoituskin näyttää muuttuvan lennossa. Oppositio luonnollisesti ottaa tästä hyödyn irti.

Keskiviikkona 31. marraskuuta median haastattelussa presidentti Sauli Niinistö totesi, että aseistamattomat suomalaiskoneet eivät osallistuisi tunnistuslentoihin, vaan "siellä ollaan harjoituksen luontoisissa olosuhteissa". Norjan ilmavoimat saisi "hoitaa kaiken, mikä vaatii hoitamista".

Myös Ruotsin päättäjät aikovat lähettää Saab JAS 39 Gripen -hävittäjänsä Islantiin aseistamattomina. Ne ja suomalaiset McDonnell Douglas F/A-18 Hornetit lennettäisiin siis harjoittelemaan vieraaseen tukikohtaan tuhansien kilometrien päähän.

NATO:n Icelandic Air Policing and Surveillance (ISLAPS) -operaatio on tarkoitettu nimenomaan turvaamaan Islannin ilmatilaa mahdollisesti lähestyviltä tunnistamattomilta koneilta.

Mistään kattavasta ilmapuolustuksesta ei ole kyse, sillä NATO:n hävittäjiä on Islantiin ollut sijoitettuna keskimäärin kolme kertaa vuodessa 2-3 viikkoa kerrallaan. Enemmänkin on ollut tarkoituksena tutustuttaa eri NATO-maiden ilmavoimia Islantiin ja etenkin sitä ympäröiviin merialueisiin mahdollisena kriisiajan toimintaympäristönä.

NATO-maa Islannilla ei ole omia puolustusvoimia ja vuoteen 2006 asti se luotti ilmavalvonnassaan Keflavikin tukikohdasta operoiviin amerikkalaishävittäjiin. NATO-operaatio käynnistettiin 2008 Islannin pyynnöstä. Vieraan valtion koneet olivat loukanneet sen ilmatilaa USAF:n lähdettyä.

Yleensä kun tutkassa havaitaan omaa ilmatilaa lähestyvä tunnistamaton kohde, useimpien valtioiden ilmavoimat lähettää QRA-valmiudessa (Quick Reaction Alert) olevan aseistetun hävittäjän tunnistamaan ja kuvaamaan sitä. Tarvittaessa tunkeutuja käännytetään pois tai saatetaan omalle lentokentälle. Äärimmäisenä vaihtoehtona on aseisiin turvautuminen, mikäli kohde ei tottele annettuja ohjeita. Suunnilleen näin toimitaan käytännössä kaikissa ilmavoimissa, joilla on tehtävään soveltuvaa kalustoa.

Ilmavoimien yhteisharjoituksiin puolestaan tarvitaan soveltuvat fasiliteetit, ilmatilaa, tallennusjärjestelmiä sekä mahdollisuus alku- ja jälkibriefingiin. Tämän kaiken siirtäminen ja pystyttäminen Islantiin kolmen viikon jaksoksi vain pohdinnoissa mainittuja kahta - kolmea Hornetia (+varakone) varten tuskin on kovin kustannustehokasta.

Mukana Islannissa suomalaisten rinnalla olisivat vastaavat muutaman koneen osastot Ruotsista ja Norjasta. Mahdollisuudet harjoitteluun olisivat rajalliset. Norjalaisten Lockheed Martin F-16 Fighting Falcon -hävittäjät eivät todennäköisesti voisi kovin aktiivisesti osallistua harjoitteluun, koska niitä tarvitaan aseistettuina päivystyskoneina.

Kokonaan eri asia on Ilmavoimiemme osallistuminen laajempiin kansainvälisiin harjoituksiin, jotka on suunniteltu alunpitäenkin sellaisiksi. Niistä on saatavilla oikeaa osaamishyötyä.

Näitä ovat esimerkiksi Hornetien osallistuminen Frisian Flag -harjoituksiin Hollannissa (ensimmäistä kertaa jo 2001) tai maavoimien NH90-kopterien tuore mukana olo Hot Blade -harjoituksessa Portugalissa (kuva).

Kummassakin oli mukana kymmeniä ilma-aluksia lukuisista eri maista. Lisäksi niissä lennettiin huolellisesti etukäteen valmisteltujen harjoitusskenaarioiden mukaisia tehtäviä.

Suomen Ilmavoimat harjoittelee jo nyt säännöllisesti Norjan ja Ruotsin ilmavoimen kanssa Lapissa kaikkien kolmen maan ilmatilassa. Toiminta näissä ns. Cross Border -harjoituksissa voidaan sopia hyvin joustavasti. Koneet pystyvät lentämään kotitukikohdistaan käsin, joten toiminta on erittäin kustannustehokasta.

Nyt vaikuttaisi siltä, että poliitikot haluavat siirtää Lapin yhteisharjoitukset Islantiin kolmeksi viikoksi ja tavoitteena on lähinnä korostaa pohjoismaista yhteistyötä.

Jos Suomi ei osallistu ilmavalvontaan, vaan poliittisena mandaattina on pelkästään harjoitella aseistamattomilla Horneteilla, Islantiin lähdöstä ei liene saatavissa kovin paljon lisähyötyä Ilmavoimien nykytoiminnalle Ruotsin ja Norjan ilmavoimien kanssa.

Jos ISLAPS-ilmavalvontaan osallistutaan aseistetuilla hävittäjillä, kyseessä on poliittinen päätös. Sen tarpeellisuudesta ja nykylakien mukaisuudesta vastaa eduskunta mm. NATO-kytkösten näkökulmasta. Ilmavoimat luonnollisesti toteuttaa demokraattisesti syntyneen päätöksen mukaisen tehtävänannon.

Lue myös: