Sojuz-kantoraketista irtoamisen jälkeen lennonjohtokeskuksessa ei saatu varmuutta miehittämättömän Progressin tilasta. Esimerkiksi sen yhteysantennien avautuminen oli epävarmaa. Tällöin päätettiin vaihtaa aiottu kuusi tuntia ja neljä maapallon kierrosta kestävä lähestyminen avaruusasemalle pidempään kakkosvaihtoehtoon, joka vie kaksi päivää ja 34 kierrosta. Näin saatiin lisäaikaa ongelmien selvittämiseen. Yhteyttä aluksen kanssa voidaan yrittää vain kun se lentää Venäjällä sijaitsevien maa-asemien antennien kantaman ulottuvilla. Yritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Kansainvälisen International Space Station -avaruusaseman huolto on ollut kertakäyttöisten kantoraketeilla laukaistavien avaruuskapseleiden varassa sen jälkeen, kun amerikkalaisen avaruussukkulan lennot päättyivät 2011. Venäläiset Progress-alukset ovat olleet näiden huoltolentojen työjuhtia, vaikka myös ESA:n ja kaupallisen toimijan kantoraketteja on käytetty. Progress 59:n piti toimittaa avaruusasemalle yli kolme tonnia ruokaa, polttoainetta, happea, vettä ja tarvikkeita. Mukana on myös varaosia sekä tieteellisiin kokeisiin tarvittavaa materiaalia. Mitään korvaamatonta Progress-aluksessa ei kuitenkaan ole. Tällä hetkellä asemalla on kuusi miehistön jäsentä. He selviävät avaruudessa nykyisten varastojensa avulla seuraavaan huoltolentoon asti. Progressin kiitorata vajoaa vähitellen, kunnes ilmakehän kitka kuumentaa sen ja lopulta alus tuhoutuu. Näin olisi tapahtunut myös silloin, jos se olisi saavuttanut avaruusaseman. Alus olisi ensin tyhjennetty rahdista ja sitten asemalle kertyneet roskat olisi siirretty siihen. Lopulta Progress olisi ohjattu tuhoutumaan ilmakehässä. Mitään suuria osia ei pitäisi selvitä ehjänä tulisesta laskeutumisesta. Jotkin painetta kestämään suunnitellut tankit saattavat päätyä maan pinnalle asti, mutta vaara niiden osumisesta asutetulle alueelle on pieni. Suomi ei ole aluksen kiertoradan alla. +TT+
|
|||
