Perjantaina ensi-iltansa saava Kaappari-elokuva on rakenteeltaan kaksijakoinen. Tapahtumat Finnairin Super Caravellessa ovat pääosin traagisia, maanpinnalla puolestaan lähennellään välillä täyttä komediaa.

Ainoaan Suomessa tehtyyn konekaappaukseen perustuva elokuva kuitenkin toimii. Ja vastoin aiemmin julkaistujen still-kuvien tuomia ennakkoaavistuksia, lento-osuudetkin on valkokankaalla toteutettu uskottavasti.

Elämänsä solmuun saanut yrittäjä kaappasi 30. syyskuuta 1978 eräänlaisena hätähuutona Finnairin Oulu - Helsinki -lennolla olleen Super Caravelle -koneen (elokuvassa tapahtuma on tosin siirretty pitkäänperjantaihin). Seuraavan vuorokauden tapahtumaketju jäi suomalaiseen ilmailuhistoriaan.

Idea konekaappauksen siirtämisestä filmiksi oli muhinut pitkään ohjaaja Aleksi Mäkelän ja pääosaa esittävän Kari Hietalahden pohdinnoissa. Kun aiheesta ilmestyi vuonna 2010 toimittaja Lauri Puintilan kirja, osaset loksahtivat paikalleen.

Lopputuloksena on pitkälti tositapahtumia seuravaa, mutta myös taiteellisia vapauksia ottavaa kerrontaa. Esimerkiksi kaikki nimet on muutettu kaapparia lukuunottamatta. Aleksi Mäkelä katsoi, ettei aiheesta saisi puhdasta jännityselokuvaa. Siksi mukana on myös komediaa - tekijät luonnehtivatkin elokuvaansa tragikomediaksi.

Oma huumorinsa kumpuaa jo tapahtuma-ajankohdasta: ruskean väriskaalan 70-luku on elokuvassa lavastettu ja puvustettu hienosti. Vaivaa on nähty pientenkin detaljien kohdalleen saattamiseksi.

Tuon vuosikymmenen muistaville luvassa onkin nostalgisia elämyksiä. Ja niille jotka sitä eivät muista, riittää hämmästeltävää. Esimerkiksi heti kun "Tupakointi kielletty" -valo sammuu, syttyvät savukkeet niin ohjaamossa kuin matkustamossa.

Valtionjohto saa elokuvassa miltei komediallisen roolin. Hämmentävän ja kaikille uuden tilanteen kanssa  kamppailevat poliitikkot ovat melkoisia karikatyyrejä esikuvistaan. Järkeä tilanteeseen tuovat poliisin rauhalliset edustajat. Koneessa komediaosastosta taas vastaa lipevän managerinsa kanssa matkustava omanarvontuntoinen laulajatar.

Ilmailunäkökulmasta Kaappari on totetutettu hienosti. Kuvausryhmä jopa maalautti ruotsalaisen Le Caravelle Clubin omistaman SE-DAI-koneen Finnairin väreihin.

Ruotsalaisten stunttikone on tosin vanha ns. Höyry-Caravelle, kun kaapattu versio oli pidempi Super Caravelle OH-LSB "Tampere". Tämä tuskin haittaa muita kuin aivan tiukkapipoisimpia ilmailupuristeja.

Ruotsalaiskonetta käytettiin kohtauksissa, joissa lentokone on paikallaan. Alkuperäisenä ideana oli hyödyntää oikeaa konetta myös rullauskuvissa, mutta kriittisellä hetkellä museokoneen moottoreita ei saatu houkuteltua käyntiin. Niinpä kaikki osuudet, joissa Caravelle on liikkeellä tai ilmassa, on toteutettu täysin digitaalisesti.

Finnairin väreihin maalatusta Caravellesta otetuista kuvista laadittiin ensin mallinnus tietokoneelle ja sitten laitettiin prosessorit rouskuttamaan. Lopputuloksena on yllättävän uskottavaa ilmakuvaa, joka toimii suurellakin valkokankaalla. Toteutuksesta vastasivat suomalaiset Fake Graphics ja Generator Post -yhtiöt.

Ohjaamo ja matkustamo puolestaan lavastettiin perinteisesti studioon ruotsalaisten Caravellea mallina käyttäen. Lopputulos on elokuvallisesta näkökulmasta varmasti riittävä.

Helsinki-Vantaalle elokuvan tekijät eivät päässeet kuvaamaan, joten lentoasemakohtaukset toteutettiin Arlandassa Ruotsissa. Kuvauksia tehtiin mm suljetulla kiitotiellä. 70-luvun Oulua puolestaan saa esittää Mikkelin lentoasema.

Kari Hietalahti on maanisena ja tunnetilasta toiseen ailahtelevana kaapparina vakuuttava. Ohjaamomiehistönä parivaljakko Aake Kalliala ja Jussi Vatanen kuullostaa aluksi epätodennäköiseltä yhdistelmältä, mutta lopulta tämäkin ratkaisu osoittautuu toimivaksi.

Kaapparissa lentoemäntiä esittävien näyttelijöiden konsultoinnista vastasi Mirja Sipiläinen ja elokuvan lennonjohtajia avusti Jenny Ehrnsten. Lentokonekaluston asiantuntijana toimi Raine Ampuja ja ilmailuteknisestä koordinoinnista vastasivat Simo Virolainen ja Pauli Valtia.

Lue myös: