Radio Kipinän uudessa podcastissa keskustellaan ilmataistelun taktisista ja operatiivisista periaatteista, avataan HX-hankkeen arviointiprosessia sekä murretaan hankkeeseen liittyviä myyttejä. Mukana ovat strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen sekä Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen.

 Ilmavoimien HX-hankkeessa ratkaistaan Ilmavoimien taistelukyky 2060-luvulle asti. Ohjelmajohtaja Lauri Purasen mukaan päätöksen merkittävyys Suomen puolustukselle on siksi valtava.

Ennen kuin kandidaatti pääsee sotilaallisen suorituskyvyn arviointivaiheeseen, on sen läpäistävä huoltovarmuudelle, käyttökustannuksille sekä teolliselle yhteistyölle määritellyt vaatimukset.

”Nämä kolme aluetta on sellaisia, jotka on pakko läpäistä. Jos ei läpäise, kandidaatti tippuu pois. Kun nämä on päässyt läpi, tulee suorituskykyarviointi”, kertoo Puranen.

Suorituskykyä puolestaan arvioidaan skenaarioperusteisen lähestymistavan kautta. Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen kertoo, että kandidaateille luotiin viisi ongelmaa tai uhkakuvaa, joihin näiden piti tarjota kokonaisratkaisu.

”Ei me olla rajattu mitään pois, mitä meille tarjotaan. Siellä voi olla miehittämättömiä koneita, erilaisia aseita ja järjestelmiä ja erilainen tapa käyttää niitä järjestelmiä”, selventää Keränen.

Suomen ilmapuolustus on kokonaisuus, joka muodostuu hävittäjistä ja ilmatorjunnasta. Keräsen mukaan hävittäjät ja ilmatorjunta tekevät yhteistyötä päivittäin ja molemmat tukevat toisiaan.

”Ilmatorjunta on tärkeässä roolissa ja me toimimme yhdessä. Hävittäjän etu on se, että se voidaan viedä minne tahansa torjumaan vihollinen.”

Ilmatorjunta liikkuu hitaammin ja sen rooli on tuoda enemmän pysyvyyttä tietyn alueen ilmapuolustukseen. Hävittäjillä voidaan siirtää painopistettä eri paikkoihin nopeasti.

Yksi isoista kysymyksistä HX-hankkeen ympärillä on ollut koneiden määrä. Onko reilu 60 konetta riittävä tuomaan uskottavan ilmapuolustuksen?

Määrän perusteena on Puolustusvoimien mukaan arvioitu pudotussuhde. Kun kotikenttäetu ja suhteellinen suorituskyky huomioidaan, Ilmavoimien arvion mukaan pudotussuhde olisi noin yhden suhde kymmeneen. Se tarkoittaa, että yksi Hornet voisi pudottaa noin kymmenen vastustajan konetta. 60 monitoimihävittäjällä voisi siis uskottavasti taistella 600 hävittäjää vastaan.

Suhteellinen suorituskyky tarkoittaa kaluston ominaisuuksia ja koulutustasoa, joita verrataan vastustajan vastaaviin.

”Hornetien osalta suhteellinen suorituskyky on varsin hyvä, mutta se rupeaa poistumaan, kun lähialueen mailla suorituskyky paranee", kertoo Keränen.

Suomen ilmavoimille HX-hankkeessa uusia suorituskykyjä tarjoaa viisi valmistajaa.

BAE Systems edustaa yhteiseurooppalaista erittäin suorituskykyiseksi kuvattua Eurofighter Typhoonia. Siihen kehitettävää ECR -versiota (electronic combat role) eli elektronisen sodankäynnin ratkaisua tarjotaan Suomellekin osana hävittäjän tulevaisuuden suorituskykyä.

Boeing tarjoaa Suomelle F/A-18 Super Hornet, EA-18G Growler -koneita sekä uusimpia elso-järjestelmiä. Sen valikoimaan on parhaillaan nousemassa myös Loyal Wingman UAS-järjestelmä.

Dassault Aviation tarjoaa Rafale -hävittäjää ja roolia uuden FCAS-hankkeen hävittäjän ja miehittämättömän ilma-alkuksen kehittämisessä.

Lockheed Martin puolestaan tarjoaa Suomelle ns. viidennen sukupolven hävittäjäksi kutsuttua häiveominaisuuksilla varustettua F-35A -hävittäjää.

Viidentenä tarjokkaana on Saab, jonka tarjous sisältää Gripen E/F -hävittäjä, GlobalEye-monitoimivalvontakoneita sekä Arexis EAJP -elso-järjestelmän.

Kuuntele koko podcast Puolustusvoimien Youtubesta, Soundcloudista tai Spotifysta.

Lue myös: